Pennun tapakasvatus ja leikkikoulu
Kasvaakseen vahvahermoiseksi ja tasapainoiseksi koiraksi pentu tarvitsee turvallisen ja mahdollisimman stressittömän kasvuympäristön. Pennun ollessa valveilla sen kanssa on seurusteltava paljon ja kohdeltava sitä ystävällisesti. Pentu tarvitsee paljon rakkautta ja aikaa. Se tarvitsee myös aluksi valtavan määrän unta, noin 20 tuntia vuorokaudessa ja kun se nukkuu tai syö, sitä ei saa häiritä! Tämä on tehtävä varsinkin perheen lapsille selväksi. Kaikenlainen turha hössöttäminen voi johtaa siihen, että koira on aikuisena hermostunut eikä pysty lainkaan rauhoittumaan, jos ihmisiä on paikalla.
Pennun opettamisen voi aloittaa heti, kun pentu on tullut kotiin. Kuitenkaan tässä vaiheessa siltä ei saa vaatia vielä mitään, ainoastaan palkita se oikeista suorituksista. Kaiken oppimisen pitäisi olla pennusta mukavaa, se takaa parhaan lopputuloksen. Nykyään puhutaan paljon positiivisesta vahvistamisesta ja se onkin tehokas tapa opettaa pentua. Onnistumisten pitää olla ylitsevuotavan kehuttuja ja palkkion oikea-aikainen. Tärkeintä pennun opettamisessa on johdonmukaisuus. Samat asiat ovat aina kiellettyjä ja sallitut sallittuja. ”Käskysanat” kannattaa perheen kesken sopia samoiksi, jotta puhutte koiralle yhtenäistä kieltä.
Jotta oppisit ymmärtämään koiraasi, sinun on opittava lukemaan sen elekieltä oikein. Koirat keskustelevat koko ajan elehtien ja ilmehtien, mutta suurin osa näistä signaaleista jää kokemattomalta ihmiseltä huomaamatta. Väärintulkinnan mahdollisuus on myös todennäköinen, ja siksi tulevan koiranomistajan on hyvä opiskella koiran lajityypillistä käytöstä jo ennen pennun kotiutumista. On erittäin suositeltavaa osallistua pennun kanssa pentu- tai perustottelevaisuuskurssille, joissa paitsi sosiaalistetaan ja koulutetaan koiria, opetetaan myös omistajia käsittelemään koiriaan oikein.
Leikeillä ja leikin varjolla opettamisella saa aikaan ihmeitä. Saat pentuusi hyvän kontaktin ja siitä tulee iloisesti ja nopeasti oppiva koira. Leikkiminen lähentää koiran ja omistajan välistä suhdetta ja leikkimisellä on erittäin suotuisa vaikutus koiran kehitykselle. Voit antaa koiran etsiä ihmistä tai esineitä (makupaloja) huonekalujen takaa tai maastosta, heittää sille palloa/noutokapulaa, taistella sen kanssa vetoköydestä/rätistä tai kouluttaa sitä -sekin on leikkiä. Koiran täytyy olla motivoitunut kanssasi työskentelyyn, ja motivaation edellytys taas on, että olet koiran mielestä mielenkiintoinen. Puhu koirallesi, ota siihen kontaktia ja palkitse heti, kun koira kuuntelee ja katsoo sinua. Käytä eri äänensävyjä, eri vartalonasentoja, elehdi sille. Opettele huomioimaan, millä tavalla pentusi palkkautuu parhaiten; onko se perso ruualle vai innostuuko se eniten leikkihetkestä? Toisille taas omistajan kehu on paras palkka. Koulutuksessa kannattaa käyttää palkkiona ns. motivointilelua, sellaista josta koira todella pitää. Tämä motivointilelu otetaan esiin ainoastaan koulutustilanteissa, jotta se on koiralle ”harvinaista herkkua”. Näin lelun teho palkkiona korostuu, eikä koira kyllästy siihen nopeasti.
Sosiaalistaminen on äärimmäisen tärkeää ja sen eteen kannattaa nähdä vaivaa paljon ensimmäisen vuoden aikana! Pentua on hyvä pitää mukana kaikissa mahdollisissa paikoissa ja totuttaa uusiin asioihin. Pentu on huomattavasti vastaanottavaisempi ja varauksettomampi uusia tapahtumia kohtaan kuin aikuinen koira. Koiranpennun on päästävä tutustumaan turvallisiin, vieraisiin koiriin ja ihmisiin. Jos koiran halutaan tulevan toimeen muiden lemmikkieläinten tai kotieläinten kanssa, se on paras totuttaa niihin jo pienenä.
Pentua ei saa kuitenkaan pakottaa tekemään mitään, jos se on peloissaan. Pikkuhiljaa houkuttelemalla sen saa yleensä menemään pelottavan asian luokse ja silloin on syytä kehua koiraa runsain mitoin. Joskus pentu pelästyy tai satuttaa itsensä niin, että se tulee pyytämään omistajaltaan myötätuntoa. Pentua ei pidä ottaa syliin surkuteltavaksi, vaan asiaan on syytä suhtautua osaltaan välinpitämättömästi, jotta pennullekin jää mieleen, ettei asia niin paha ollutkaan. Kaiken A ja O koiran sosiaalistamisessa on runsaat positiiviset kokemukset uusista ihmisistä, eläimistä ja tilanteista, ja sitä voi omistaja edesauttaa omalla luottavaisella ja reippaalla suhtautumisella.
Rajojen asettaminen on yhtä lailla tärkeää koiranpennulle, kuin ihmislapsillekin. Aikuiset koirat ojentavat pentuja välillä aika rajunkin näköisesti ja hyvää koirankieltä ”puhuvien” aikuisten koirien oppitunnit ovat pennulle arvokkaita. Kuten lasten kasvatuksessa, myös pennun kasvatuksessa kieltämistä tehokkaampaa on ennakoida tilanteita, mahdollisesti harhauttaa sallitumpaan tekemiseen tai jättää huomiotta epätoivottu käytös, mutta joskus on tilanteita, jolloin on pakko toimia tiukasti. Tällöin huolehdi, että kielto on jämäkkä ja riittävän tehokas. Koiranpennulle ei pidä huutaa! Mutta pennun on tajuttava heti, että se on tehnyt väärin. Muista myös välittömästi kehua oikeasta käytöksestä.
Pennut ovat villejä ja kurittomia. Ne ovat kovia puremaan, koska niiden ikenet kutiavat maitohampaiden vaihtuessa pysyviin. Kevyestä, ohimenevästä hammastelusta ei tarvitse välittää, mutta voimakkaat näykkäisyt tai uhkaavat komenteluyritykset täytyy kieltää tiukasti. Hanki pennulle runsaasti pureskeltavia leluja, joita voit tarjota pennun suuhun tarvittaessa.
Vinkkejä pennun kasvatukseen:
- Opeta koira rentoutumaan tilanteessa kuin tilanteessa. Ensin harjoitellaan kotona rauhoittumaan sylissä; pois pääsee vasta, kun pentu on täysin rento! Rauhoittumista auttaa se, että opetat koiran ottamaan sinuun kontaktin. Kun kontaktinotto on luotettava, voi vähitellen lisätä ympäristön häiriötekijöitä, kuten kaukaa ohittavia koiria.
- Luoksetulo on jokaisen koiran opittava ja sitä kannattaa harjoitella heti alkuun. Mieti asia niin päin, että miksi koiran on kannattavaa tulla luoksesi kutsuttaessa? Palkkion luoksetulosta täytyy olla mahtavampi, kuin muut vaihtoehdot.
- Yksinoloharjoituksia kannattaa myös ruveta treenaamaan heti alusta asti, sillä monet koirat kärsivät elämää suuresti haittaavasta eroahdistuksesta. Netti on pullollaan monia hyviä vinkkejä yksinolon harjoitteluun. Oleellista on aloittaa aivan lyhyistä hetkistä.
- Sisäsiisteysopetus vaatii perheeltä kärsivällisyyttä ja johdonmukaisuutta, sillä takapakkeja voi tulla. Pentu tulee käyttää ulkona nukkumisen, aterioinnin ja leikin jälkeen – monia kertoja vuorokauden aikana ja muistaa kehua vuolaasti, kun tarpeet tulevat ulos.
- Arasteleeko pentu uusia asioita? Tai vahtiiko se ruokaansa/lelujaan? Useimpiin asioihin toimii sinnikäs siedätyshoito! Pelot pitää kohdata ja resurssiaggressioon tehoaa siedätys. Pennun epätoivottuun käytökseen pitää pureutua heti, eikä odottaa, että käyttäytymismallit juurtuvat aikuisuuteen. Riemukkaasti hyppien vastaanottava pentu voi olla suloinen, mutta entäs kun se isona antaa samanlaisen vastaanoton kuratassuillaan -ei yhtä ihastuttavaa.
Lopuksi muutama rohkaisun sana pentuperheille, jotka saattavat ”painia” pennun kasvatushaasteiden kanssa epätoivonsekaisen väsymyksen partaalla: Villit vaiheet helpottavat lopulta ja sinnikkyys palkitaan! Kasvavat teini-ikäiset koirat voivat olla haastavia ja erilaiset ”mörköily” vaiheet voivat yllättää omistajan raskaudellaan, mutta ne menevät ohi. Riittävällä etukäteen perehtymisellä, sinnikkäällä harjoittelulla ja kärsivällisellä asenteella voidaan väistää monta ”sudenkuoppaa”, mitä tulee koiran yhteiskuntakelpoiseksi kasvattamisessa.
❤ DreamPetStoren tiimi