Koiran pitää päteä!

Joskus koira uuvuttaa perheen muut jäsenet ylitsepursuavalla elämäninnollaan. Se koheltaa ja höheltää, hyppii ja haukkuu ja vaatii jatkuvasti huomiota. Tilaisuuden tullen se karkailee, tai yksin jäädessään repii talon sisustusta ja kaivelee roskiksia.

Omistaja helposti alistuu ajatukseen, ettei asialle voi mitään: koiran luonne on mitä on, ja se tulee käymään ylikierroksilla hamaan vanhuuteensa asti.

Kuva: Risto Sauso

Lähes aina taustalla on kuitenkin liian vähäinen toiminta. Ihmisten on monesti vaikea uskoa, kuinka paljon koira tosiasiassa kaipaa liikuntaa ja puuhailua. Se mikä väsyttää ihmisen, ei välttämättä koiralla tunnu missään. Sitä paitsi vuorokaudessa on 24 tuntia - ja paljonko me omistamme siitä koirallemme?

Pitkät kävely- ja juoksulenkitkään eivät välttämättä ole koiralle tarpeeksi. Liikunnan lisäksi koiran täytyisi saada käyttää päätään. Etenkin työkäyttöön jalostetut rodut kaipaavat näitä nimenomaisia tehtäviään. Eri aistien käyttäminen, uusien asioiden oppiminen ja pulmien ratkaiseminen vaativat koiralta henkistä keskittymistä ja ponnisteluja. Tottahan me ihmiset tiedämme, kuinka väsyttävää aivotyö voi olla! Onnistuneen suorituksen jälkeen koirastakin huokuu tyytyväistä rauhaa; se on saanut tehdä jotakin omasta mielestään tärkeätä ja hyödyllistä.

Jo ennen koiran hankkimista olisi hyvä rehellisesti miettiä omaa ajankäyttöään, ehtimistään ja jaksamistaan. Myös rodun valintaan olisi syytä paneutua. Ei ole järkevää hankkia metsästyskoiraa perheeseen, jossa ei metsästetä - tai sitten koiralle olisi varta vasten järjestettävä saman tyyppistä, korvaavaa toimintaa, kuten vaikkapa verijälkien vainuamista.

Kun katsoo lampaita paimentavaa bordercollieta, valjakkoa vetäviä arktisia pystykorvia tai jäniksen perässä ujeltavaa ajokoiraa, on helppo nähdä koirista huokuvan valtaisan innon. Ne tekevät juuri sitä, mihin niillä on sisäsyntyinen tarve.

Koiran omistaja voi myös huomaamattaan palkita lemmikkinsä riehakasta käytöstä. Jos koira saa parhaiten huomiota hyppimällä ja haukkumalla, se taatusti hyppii ja haukkuu entistä kiihkeämmin. Kannattaa muistaa, että kielteinenkin huomio on huomiota! Niinpä reuhaamiseen ei reagoida mitenkään, mutta kun koira vihdoin rauhoittuu ja asettuu aloilleen, se palkitaan kiitoksin, rapsutteluin, herkuin - tai lähtemällä sen kanssa lenkille.

Aura Koivisto 18.2.2016