Sohvanvaltaajia ei voi voittaa

En tiedä missä vaiheessa kaikki meni vikaan. Olisiko kissat muka voinut kouluttaa nukkumaan joissakin tietyissä paikoissa? Olemme törsänneet ihan merkittävän paljon rahaa toinen toistaan houkuttelevampiin lepolasseihin, joissa karvakaverimme voisivat kölliä. On ostettu raapimispuita ja pahvisia taloja, rakennettu koppeja ja väsätty ikkunallisia mökkejä ”houkuttelevan” kiipeilymahdollisuuden taakse.

Vaadin rehellisyyttä kaikilta kissavinkkejä antavilta blogisteilta. Tunnustakaa, että kattinne nukkuvat, missä niitä huvittaa.

Äijämäiselle ragdollillemme hommattiin karvainen torni ja totuuden nimissä on sanottavakin, että kyllä Terho siellä yönsä viettää. Mutta aamut ukkeli torkkuu keittiön leipäkorissa, alkuillat sohvalla ja ehtoot emännän tv-tuolin selkämyksellä. Luoja tietää, missä se koisaa päivät, kun olemme töissä. Koko huusholli on vaaleiden karvojen peitossa ja imurointia piisaa. Talossamme vierailevat allergikot saavat kohtauksen jo eteisessä.

Ikinä ei voi tietää, mikä nukkumapaikkaa valitsevaa eläintä viehättää. Onerva haluaa nukkua juuri siinä nojatuolissa, jossa minäkin haluaisin illat istua. Jos nostan sen pois, rääpäle vonkaisee protestiksi ja nappaa vielä tassulla päälle. Joskus yritän olla sovinnollinen, joten istun  sohvalle. Sitten tuleekin vaimolta haukut, koska housunpersus on täynnä Terhon karvoja.

Nyt meillä on keittiössä ollut pari tyhjää pizzalaatikkoa jo jonkun aikaa. Ihan siitä syystä, että Onerva näyttää niin onnelliselta nukkuessaan niiden päällä.

Pizzakissa

Tiedän, tiedän. Olemme höperöitä ja löperöitä. Joku tarmokas kissakouluttaja varmaan repii nyt pelihousujaan, haluaa haukkua meidät pystyyn ja antaa Pelasta perheemme, Super Marjo –tyyppistä neuvontaa.

Tämä blogi ei ole kuitenkaan tarkoitettu hänelle. Tämä blogi on tarkoitettu kaltaisillemme piruparoille, jotka elävät hyvin pitkälle lemmikkiensä ehdoilla. Minkäs niille voi? Ja onko se nyt loppujen lopuksi niin kauhean vakavaa?