Ottaisiko koiran kissojen kaveriksi?

Tässä kun vanhentuu ja muuttuu entistä höpsömmäksi, alkaa miettiä myös koiran hankkimista. Hauvathan ovat kauhean kivoja ja pakottaisivat laiskatkin liikkumaan. Ikuisuuskysymyshän tässä on se, että kuinka koira tulisi toimeen kissojen kanssa.  Asiantuntijoiden mukaan useimmat näistä lajiniiloista oppivat tulemaan toimeen keskenään.  Lähtökohtaisesti paras tilanne on kaiketi se, että eläimet ovat yhdessä pennusta asti.

 

Kissoistamme Terho on kuitenkin jo seitsemän ja Onerva kuusi.  Tämäkään ei kuulemma ole ongelma. Aikuiset kissat pärjäävät koiranpennun kanssa, koska olettavat olevansa laumahierarkian huipulla ja pikkuruinen hauva taas sopeutuu sosiaalisia taitoja opetellessaan mihin tahansa. Tärkeintä on totuttaa eläimet toisiinsa kaikessa rauhassa ja valvovan silmän alla.

Ragdollimme Terho on niin luottavainen ja sosiaalinen, että pihalla ollessaan lähtisi morjestamaan jokaista koiraa, jonka se kadulla tai puistossa näkee. Itsesuojeluvaistoa sillä ei tunnu olevan pätkääkään. Siksi vähän pelottaakin, jos joku irti päässyt ajokoira pääsisi sen kimppuun, kun poika ulkoilee narunsa päässä. Onerva on maatiaisena jotenkin luonnostaan varovaisempi ja epäluuloisempi, mutta ei sekään ole suurempia sähissyt, jos satunnainen koiravierailija on pihassa piipahtanut.

Koirarotukaan ei ilmeisesti ole tämän sopeutumisen kannalta kauhean ratkaiseva asia, koska pentu tosiaan oppii pitämään kodin viiksivalluja laumansa jäsenenä. Jotenkin tuntuisi turvallisemmalta (koiran kannalta) hankkia vielä joku rauhallinen jättiläinen, joka muina miehinä katselisi kissojen touhuja suuren kokonsa luoman auktoriteetin takaa.

Silti vähän sydäntä kylmää. Mitä sitten, jos yhteiselo ei sujukaan? Saas nähdä, mietimmekö tätä asiaa lopun ikäämme.