Ongelmakoiria vai ongelmaihmisiä?

Olin kyläilemässä ja kyläpaikassa oli myös koira omistajineen. Se hyppi vieraita vasten, nylkytti ihmisiä, vaati huomiota haukkuen ja tassulla läpsien, ei tullut kutsusta luokse, mutta oli omistajiensa mukaan "todella kiltti, eikä mikään ongelmakoira. Nuo muutamat ongelmat olisi kyllä kiva saada pois."

koirat uimassa

Minulta kysytään usein minkälaisia ongelmia ihmisillä on koiriensa kanssa kun he hakeutuvat koulutukseen. "Millainen on ongelmakoira?" Suomalaisen kynnys hakea apua vaivaan kuin vaivaan on korkea ja mahdollisimman pitkälle halutaan vain pärjäillä itse. Apua haettaessa tilanne on välillä jo hurjan pitkälle kehittynyt. Koira on purrut useita ihmisiä, pissannut sisälle vuosia, haukkunut ja tuhoillut kotia pennusta asti, karkaillut kymmeniä kertoja, aina vaan kauemmas ollen pidempään näköpiirin ulkopuolella. Minua hämmentää se, miten pitkälle ihminen on valmis joustamaan ja mukauttamaan elämää koiran käytöksen takia. Alunperin hankittiin koira kaveriksi mökille ja oli ajatus miten kivaa siellä on koiran olla ja juosta vapaana kun naapuriin on pitkä matka. Kävikin niin, että sitä ei osattukaan opettaa pysymään pihassa ja hauskuus loppui -> koira joutui naruun. Se ei kuitenkaan kohtaloonsa tyytynyt, vaan haukkui kaiken aikaa pihassa narussa ollessa, joten sitä oli pidettävä mökissä sisällä missä se tuhoili ovenkarmeja ja söi eteisen maton kun omistajat olivat pihalla. Lopulta mökillä käynti vähennettiin minimiin ja käytännössä lopetettiin, koska se ei ollut kenellekään hauskaa. Ulkopuolista apua ei haettu, vaikka omistajia kalvoi tyhjillään seisova mökki. Apua olisi voitu hakea jo silloin, kun havaittiin, että ei osata ominneuvoin opettaa koiraa pysymään pihassa.

Koira juoksee

Koira kesällä

Ihmiset siis pienentävät omaa elämäänsä koiran ja sen käytöksessä esiintyvien ongelmien vuoksi. Ei kutsuta enää vieraita kun koiran käytös on niin kamalaa, ei lähdetä matkalle kun koiraa on niin vaikeaa saada hoitoon, ei mennä itsekään kylään, kun koira ei oikein osaa työpäivien ulkopuolella olla yksin eikä sitä mukaankaan voi ottaa kun se vieraissa paikoissa pissii sisälle. Lenkillä on käytävä yksin, koska koira ei osaa käyttäytyä jos mukana on muita - tämäkin vähän harmittaa, kun koiraa hankkiessa oli innostava ajatus siitä, että sitten lenkkeilemme yhdessä koirallisen kaverini kanssa.

Minusta tuntuu (kyllä, tämä on ihan sitä kuuluisaa mutua), että on kovasti vallalla ajatus, että koira vaan on mikä on. Sitä katsellaan ulkopuolelta ja ihmetellään sen toilailuja ja ajatellaan, että tällainen kaveri me nyt saatiin vaikka vähän toisenlaista toivottiin. Osaisipa se olla pihassa vapaana kuten edellinen koira, joka oli kuin ihmisenmieli eikä sitä tarvinnut millään tavalla opettaa.

Koira

Toki jokaisella koiralla on omanlaisensa luonne, kuten meilläkin. Mutta käytös on aina muokattavissa hyvin pitkälle oikeanlaisella kasvatuksella ja koulutuksella. Koiran alkuperä ja sen käyttötarkoitukset on otettava huomioon ja niiitä on syytä pohtia hyvin tarkkaan jo koiraa hankittaessa. "Ongelmakoira"-käsitteestä voitaisiin luopua kokonaan. On vain koiranomistajia, joilla on ongelmia koiransa hallinnan kanssa. Ongelmaihminenkin olisi parempi käsite. Mutta muistakaa, että hihnan yläpäästä aiheutuvat ongelmat näkyvät hihnan alemmassa päässä - ja ne ovat korjattavissa. Apua kannattaa hakea rohkeasti!

Koiramaista keskikesää kaikille toivottaa Hundaamon väki!