Minusta ja Nepalin maanjäristyksestä

Kertoilenpa tässä ensimmäisessä postauksessa vähän itsestäni ja mitä olen tähän mennessä tehnyt.

Valmistuin eläinlääkäriksi Helsingin Yliopistosta keväällä 2010. Veri alkoi vetää kehitysmaatyöhön jo varhaisina opiskeluaikoina ja suoritin osan kliinisistä käytännön opinnoistani Intiassa. Sijoituspaikkana oli erinomaista työtä Intiassa tekevä järjestö nimeltä India Project for Animals and Nature eli IPAN (www.indiapan.org, www.ipan-kummit.fi) jonka johtohahmoja on niin ikään suomalainen eläinlääkäri Ilona Otter.

Valmistumiseni jälkeen työskentelin Suomessa useammassakin paikassa- vakituista työtä en halunnut ottaa vastaan jotta olisi ollut vapaus lähteä muihin maihin niin halutessani. Ilonan kautta sain hyviä kontakteja nykyiseen työnantajaani Worldwide Veterinary Serviceen ja ensimmäinen työpätkä heidän leivissään olikin Intiassa 2011. Tuon neljän kuukauden rupeaman jälkeen olen työskennellyt WVS:lle eri projekteissa Intiassa ja Nepalissa.

Nepalin maanjäristys

Yksi ikimuistoisimmista työkomennuksistani oli kriisityö Nepalissa huhtikuisen maanjäristyksen jälkeen. Matkustimme Nepaliin maateitse Intiasta Nepalilaisen kollegan, Dr. Sandeepin, kanssa noin viikko siitä ensimmäisestä, isosta järistyksestä. Koko maa oli silloin aivan sekaisin, kukaan ei ollut ottanut organisointivastuuta pelastustöistä eivätkä tavalliset Nepalilaiset tienneet mitä tehdä vaikka olisivat palavasti halunneet auttaa. Mikään Nepalissa ei ole kovin järjestäytynyttä ikinä (yksi maailman köyhimmistä maista kun on) mutta nyt puuttui se vähäkin suunnitelmallisuus. Siinä tilanteessa saimme mobilisoitua pitkäaikaisen yhteistyökumppanijärjestömme Himalayan Animal Rescue Trust eli HART (www.hartnepal.org) ja pääsimme järistyskeskuksen alueelle pieniin kyliin auttamaan sekä eläimiä että ihmisiä.

Nepalin maanjäristys

Nepalin maanjäristys - Lehmä sortuneen talon alla

Nepalin maanjäristys - Lehmä

Lehmä on Nepalissa kovin pyhä eläin, ei ainoastaan siksi että Hinduille lehmä on jumala vaan myös siksi, että yhä edelleen syrjäisillä vuoristoseuduilla lehmän maito saattaa olla yksi perheen harvoista ellei jopa ainoa proteiinin lähde; lehmä on amma, äiti. Perheet ovat isoja ja monilla on vain yksi lehmä. On siis sanomattakin selvää, että lehmän menetys voi helposti syöstä perheen äärimmäiseen köyhyyteen. Kovin kiitollisia olivat ne ihmiset jotka olivat menettäneet kirjaimellisesti kaiken muun mutta joiden lehmän onnistuimme pelastamaan. Sydäntä särkevää oli nähdä aikuisten miesten itkevän lehmän pää sylissään kun välillä jouduimme lopettamaan eläimen toivottoman ennusteen takia.

Nepalin maanjäristys - Piikki

Nepal on minulle yksi rakkaimmista maista joissa olen viettänyt aikaa. WVS:n projektit Nepalissa jatkuvat, tällä hetkellä olen Nepalin Chitwanissa valmistautumassa Nepalilaisille eläinlääketieteen opiskelijoille järjestettävään kirurgian kurssiin. Siitä mahdollisesti lisää tulevissa blogeissa!