Kohtaamisia

Ongelmakoira. Se on sanana hyvin ongelmallinen. Ihmisten tuntuu olevan todella vaikeaa myöntää, että he omistavat ”ongelmakoiran”. Ja toisekseen – ongelma hyvin harvoin on koirassa, eli onko oikeastaan olemassakaan ongelmakoiria? Koiraongelma on ehkä kuvaavampi sana. Käytetään tässä tekstissä siis sitä.

Minulla oli ensimmäisen koirani kanssa kohtuullisen vaikeita ongelmia. Se pissaili sisälle, haukkui ja ulisi yksinollessaan, rähisi lenkeillä vastaantulijoille ja näillä käyttäytymismalleillaan vaikeutti arkeamme suuresti. Stressasin joka päivä lenkkejä ja kotoa pois olemista, kun tiesin että se ääntelee ja muut ihmiset ärsyyntyvät ja häiriintyvät siitä. Lenkkiaikoja oppii nopeasti muokkaamaan sen mukaan, milloin ulkosalla liikkuu mahdollisimman vähän muita ja reitit oppii valitsemaan viisaasti siten, että vastaantulijoita on minimaalisen vähän. Asuimme tuohon aikaan Lahden keskustassa, joten aika taitava tarvitsi ollakin, että onnistuin välttelemään muita koiranulkoiluttajia ja välttymään pitkälti törmäyksiltä rappukäytävässä. Kotiin en kuitenkaan voinut linnoittautua ja stressi koulupäivistä oli melkoinen, kun tiesin koiramme haukkuvan ja ulisevan vanhassa kerrostalossa, eikä asunnossamme ollut edes väliovea.

Koira_katsoo

Kun sitten löysin meille avun ja saimme koulutuksen avulla ”elämämme takaisin”, aloin haaveilla siitä, että voisin jonain päivänä itsekin auttaa muita. Eihän kyse kuitenkaan loppujen lopuksi ole mistään ydinfysiikasta. Välillä minua suorastaan turhauttaa se, miten yksinkertaisena koiraa pidetään ja toisaalta toisessa hetkessä koiran kuvitellaan osaavan ajatella kuten me ihmiset. Itse ajattelen, että koira ei esimerkiksi mitenkään sisäsyntyisesti tiedä oikeaa ja väärää. Uskon kuitenkin, että koira voi kokemusten ja kasvatuksen kautta oppia tietämään mikä toiminta on ei toivottua, eli väärää. En kuitenkaan usko, että se osaisi katua tai olla pahoillaan – ei se pysty sellaiseen empatiaan. Ihmisen mielentiloja se kuitenkin tunnistaa ja reagoikin niihin uskomattoman herkästi ja hienosti. Eli ”katuva” tai ”pahoillaan oleva” koira voi kyllä tunnistaa ihmisen matalan mielen ja pyrkiä sen takia kiehnäämään tai kasvoja nuolemaan, mutta en usko sen liittävän itseään tapahtuneeseen tai kokevan syyllisyyden tuntoja aiheuttamastaan mielipahasta.

Koirissakin on eroja, aivan kuten meissä kaikissa. On herkempiä tyyppejä ja sitten niitä taivaanrannanmaalareita. On viilipyttyjä ja sitten niitä, joille jokainen pissitty heinänkorsi on elämän suurin ihme. Mielestäni meidän tehtävämme koiranomistajina on opetella tuntemaan se oma koira. Opetella tuntemaan sen luonne ja tunnistamaan miten se viestii ja millä tavoin se reagoi ulkomaailmaan ja sen jälkeen opetella ennakoimaan ja vaikuttamaan siihen.

Koiralauma

Aikaa kului ja ahmin tietoa, oppia, arvokasta kokemusta. Sain hienoja onnistumisia ja karvaita epäonnistumisia. Paras oppi tulee ehkä niiden pettymysten ja epäonnistumisten kautta. Silloin joutuu tarkastelemaan mikä oikein meni pieleen ja saa loistavan mahdollisuuden kehittyä, jos pystyy tunnistamaan nuo kohdat missä olisi pitänyt tehdä toisin.

Lopulta olin kollegani mielestä valmis perustamaan oman yrityksen. Itse en uskonut itseeni vielä aivan niin vahvasti, mutta perustin yrityksen kuitenkin. Ja yllätyin siitä, kuinka ihmisiä koiraongelmineen riitti, alusta lähtien. Toimin ensimmäiset vuodet päätoimisena yrittäjänä ja pyrin koko ajan kehittämään koulutukseni sisältöä asiakasta paremmin palvelevaksi. Oman elämäntilanteen vuoksi muutin yrittämiseni osapäiväiseksi kolmantena yrittäjyysvuonna, mutta jatkoin toimintaa kuitenkin toisen työn rinnalla koska kysyntä oli niin kova. Viime vuonna aloin haaveilla taas kokopäiväisestä yrittäjyydestä, kun koulutuskalenteri oli myyty jo monta kuukautta eteenpäin. Toteutin tämän haaveen vuodenvaihteessa ja jäin kokopäiväiseksi yrittäjäksi. Jälleen asiakkaita riitti. Tunsin kuitenkin aina vaan suurempaa ja suurempaa epätoivoa ja turhautumista. En niinkään siitä, että uusia ongelmia tuli aina – siitähän minä sain leipäni. Vaan epätoivoa siitä, että koulutuksen käyneet ja koulutuksessa olevat asiakkaat palasivat takaisin samojen ongelmien kanssa. Olin pyrkinyt yksinkertaistamaan asiat, mutta samalla oma tietoni ja kokemukseni kasvoi ja ymmärsin koko ajan enemmän. Näin koko ajan pienempiä ja pienempiä asioita ja ilmentymiä, joihin puuttumisella oli kokonaisuuden kannalta oleellinen arvo. Tuntui kuin olisin ollut spiraalissa, jonka vauhti vaan kiihtyy ja kiihtyy. En pääse keskipisteeseen, vaikka näen tien joka sinne johtaa.

Koira

Maisema

Mietin, että miksi näiden asioiden ymmärtäminen ja sisäistäminen on niin vaikeaa? ”Kukkahattutädit” voivat kommentoida tähän, että metodini ovat vääriä. Aivan sama ilmiö tapahtuu kuitenkin myös ”toisella laidalla” koulutuskenttää. Ihmiset innostuvat oppimisesta, pääsevät koiransa kanssa eteenpäin – ja sitten sama tapahtuu. Ongelmat palaavat pikkuhiljaa ja ihmetellään miksi näin kävi.

Kysehän on loppupeleissä kommunikoinnista. Mutta onko niin, että kommunikoinnista onkin tullut aikamme suurimpia haasteita? Ihmisten välinen kommunikointi on siirtynyt someen, watsappiin ja skypeen. Milloin ihminen ehtii kohdata toisen ihmisen? Kuka enää juttelee kanssaihmisten kanssa bussipysäkillä? Onko aikaa tehdä havaintoja toisesta ihmisestä, minkäköhänlainen päivä hänellä on ollut tai miksi mieli on tänään apea. Ehtiikö sitä huomata? Kuinka usein perhe enää istuu saman päivällispöydän ääressä ja vaihtaa päivän kuulumisia? Harrastuskuskaaminen pukkaa päälle, on jatkuva kiire. Ja koiralle ei voi lähettää watsappia, vaikka sen touhuja voikin erilaisilla ohjelmilla päivän aikana seurata. Ehkä koiraongelmia olisi vähemmän, jos aikaa olisi enemmän. Jos olisi aikaa kohdata koira ja antaa omalle koiralle mahdollisuus välttää vastaantulevan koiran kohtaaminen, kun se ei ole sille lainkaan luontevaa. Ehkä.

Huom! Tänään meillä koiranruokaa tarjouksessa. Tarjouksessa mm. Racinel, Rokka ja VALIO koiranruokaa. Katso tarjoukset täältä >>

Koiranruoka