Kissojen terveydenhuolto retuperällä?


Nyt on huono omatunto, pakko myöntää. Oliskos se ollut 4-5 vuotta sitten, kun eläinlääkäriasemat alkoivat puhua lemmikkien hammashoidosta? Että karvapäiden hampujen peseminen on yhtä tärkeää kuin ihmisen? Yli 27 vuotta kissoja pitäneelle pariskunnalle tuo oli melkoinen uutinen. Mehän nyt yritämme olla tunnollisia isäntiä ja emäntiä näille rakastamillemme eläimille, joten ei kun ostamaan kissoille hammasharjaa. No heh heh.

Kissojen hampaanpesu

Otukset olivat kyllä lähtökohtaisesti kiinnostuneita hammasharjasta esineenä. Oivallisina eläinpsykologeina laitoimme vehkeen tarjolle ikään kuin tutustuttavaksi, jotta itse toimitus ei sitten niin paljon pelästyttäisi. Erityisen suuret toivomme kohdistimme Terhoon, joka ragdoll-rotuisena antaa roikottaa ja leipoa itseään miten päin vaan. Mutta sitä hammasharjaa se ei suuhunsa ota, tulkaa vaikka kokeilemaan. Raukea kissa liikahtaa kuin mannertenvälinen ohjus harjan nähdessään. Onerva, joka on paljon temperamentikkaampi maatiaskissa, alkoi nyrkkeillä kuin Edis Tatli kynnet viuhuen ja sylki lentäen. Kun Onsku näkee harjan, ilme on samanlainen kuin alla olevassa kuvassa. ”Kissamme syövät muroja ja se pitää niiden hampaat hyvässä kunnossa”. Näin toppuuttelemme takaraivossa vellovaa syyllisyydentunnetta.

Kissojen hampaanpesu_1

Terveitähän nuo ovat muuten olleet, nämä nykyisin nurkissa pyörivät. Kuten olen kirjoittanut, jo taivaan laitumilla kirmaavatkin elivät todella iäkkäiksi, kunnes vanhuuden tyypilliset vaivat, munuaisviat, kasvaimet ja kilpirauhasen ongelmat tulivat kuvioihin. Metsäkissallamme Minnillä oli joskus kova kuume, jonka huomasi siitä, ettei muuten sosiaalinen katti halunnutkaan liikkua enää mihinkään. Ei muuta kuin lääkäriin  ja antibioottikuuri. Lysti muuten maksoi muistaakseni 160 euroa. Tähän en jaksa enkä uskalla kommentoida mitään, totean sen ainoastaan. Terholla on toisinaan rähmää silmissä, mihin vaimo sitten töpsötellyt jotakin kamomillateestä lantrattua sotkua. On kuulemma ihan virallisesti suositeltu rohto ja tepsivä.

Matokuurihan kissoille pitää antaa. Maalla asuessa se tehtiin useammin, kun lemmikit resusivat pelloilla ja metsissä ravintoa pyydystäen. Täällä kaupungissa olemme arvelleet, että kerran vuodessa riittää, jos mitään oireita ei ilmene. Matolääkkeitä saa tabletteina tai oraalipastoina, heh heh. On tuo jälkimmäinen kyllä melkoinen termi. Ainahan sitten eläinlääketieteen ammattilainen mainitsee, että matolääkkeen voi sekoittaa ruokaan. En ole kyllä koskaan kuullut yhdenkään kissan koskeneen tällaiseen terästettyyn sapuskaan. Söisitkö itse jauhelihakastiketta, johon on murennettu aspiriinia? Tabletit toimivat meillä, koska vaimoni kaikeksi onneksi osaa homman. Täyttä mystiikkaa se on minulle. Emäntä kutsuu kissan luokseen, pistää pillerin sen suuhun, tekee jonkun taikaliikkeen ja katti nielaisee. Olen sanaton.