Kilpailut, treenit ja omat hermot

Osallistuin äskettäin Benjin kanssa ensimmäisen kerran TOKO-kokeeseen ja saimme tulokseksi Alo2 pistein 159,5. Vaivainen puolikas piste jäi uupumaan 1-tuloksesta, mutta olen erittäin tyytyväinen meidän suoritukseen. Jännitys ja hermoilu koetilanteissa pilaa usein puolet suorituksesta, joten siihen nähden Benji toimi hyvin, vaikka itse hätäilinkin hieman liikaa liikkeissä. Ehdottomasti osallistumme uudelleenkin!

Benji_toko

Väitän, että hermoilu ja jännittäminen koetilanteissa on hyvinkin yleinen vaiva kanssaharrastajilla, oli laji sitten mikä tahansa. Itselläni hermoilu ja jännitys tekee pahimmassa tapauksessa sen, että unohdan mitä pitikään tehdä. Parhaimmassa tapauksessa pieni jännitys on hyvästä ja voi jopa parantaa suoritusta. Koiraharrastuksissa on muistettava, että jännittäessä kilpailutilanteissa on mukana aina yksi lisämuuttuja; nimittäin se koira. Koirat vaistoavat herkästi jos niiden ihminen on outo ja hermostunut. Joskus jopa niin paljon, että ne saattavat rueta pelkäämään tuota näkymätöntä mörköä, mikä todellisuudessa on vain ihmisen jännittäminen tilanteessa. Tässä on siis syy, miksi emme ole aiemmin kisanneet virallisesti. Jo pelkät koiranäyttelyt saivat minut joskus hermostuneisuuden partaalle kun oma koira piti viedä kehään esille. ”Entä jos minä mokaan jotenkin?”, ”Esitänkö koiran oikein?”, ”Unohdinko jotain?” – tässä yleisimpiä mietteitä omasta päästäni. Muutamat näyttelyt kierrettyämme jännitys ja hermoilu helpottivat. Eihän siinä kuin esitetä se oma paras karvainen kaveri ja tuomari arvostelee sen liikkeet ja ulkomuodon. Pari kierrosta juoksua ja paikoillaan seisominen, kopelointi ja tadaa, se oli siinä.

Frej

Oma kokemukseni tokokokeesta oli hyvä. Tottakai ne jalat siellä tärisi ja hätäilin, mutta siitä huolimatta Benji toimi melko fiksusti. Vähän kummissaan se oli minun käytöksestä, mutta kaikki liikkeet se silti suoritti. Monelle onkin varmasti tuttu juttu, kun koira toimii treenatessa kuin ajatus, mutta kilpailutilanteen koittaessa tuntuu siltä, kuin kaikki opittu olisi tiessään.  Jälleen kaikkeen vaikuttaa omistajan hermostuneisuus, kilpailutilanteen erilaisuus sekä muut koirat ja ihmiset kisapaikalla. Koira aistii kaiken tämän ja saattaa käyttäytyä täysin päinvastoin kuin se normaalisti tekisi. ”Kyllä se treeneissä toimii” onkin yleinen sanonta tai ajatus monilla harrastajilla.

Joskus jonkin lajin treenaaminen tuntuukin jo maistuvan puulta, jos koira treenatessa osaa asiansa, mutta kilpailutilanteen koittaessa ei enää osaakaan. Silloin voi olla sopiva hetki ohjaajalle kokeilla erilaisia mielikuvaharjoituksia kilpailutilanteesta, miettiä itselle vaikeimmat osiot ja harjoitella harvemmin. Myös stressin purkaminen esimerkiksi fyysisen harjoituksen (esim. juoksu, kuntosali tms) kautta voi olla hyvinkin toimiva vaihtoehto. Itse ennen kehään menoa hengittelin muutaman kerran rauhallisesti ja koetin rauhoittua. Saattoi siitä olla apuakin, tosin enää en edes muista, koska meidän vuoro meni jälkeenpäin mietittynä hieman sumussa. Iloinen olin joka tapauksessa meidän yhteistyöstä.

Heidi_benji

Myös saman lajin treenaaminen pitkäjaksoisesti tylsistyttää usein sekä koiraa että ohjaajaa. Joskus on hyvä harjoitella jotakin muuta lajia välissä ja antaa koiralle aikaa ajatella ja käsitellä oppimiaan asioita. Ainakin meillä tämä tapa on todettu toimivaksi ja usein pidämmekin pieniä taukoja lajista kuin lajista. Myös koiran palkkaaminen välillä herkuin, toisinaan leikillä tai muulla sosiaalisella palkalla tuo mukavaa vaihtelevuutta ja erilaista motivaatiota harjoitteluun. Näin koira ei totu aina samaan palkkaan tehdessään oikein.

Benji

Nyt sitten osallistutaan säännöllisen epäsäännöllisesti tulevaisuuden tokokokeisiin ja kannustetaan oman seuran SM-joukkuetta tulevissa kisoissa Laukaassa. Toivotaan kuitenkin ettei kukaan alokasluokan kilpailijoista sairastu, koska me ollaan siellä varajäseninä ;)

Bablo