Kesäpäivät tulivat, kissa vieköön!

Pari viikkoa jatkunut vähän lämpimämpi jakso on tiennyt sitä, että viiksivalluja on saanut ulkoiluttaa oikein kunnolla. Onni on katsella auringossa kölliviä katteja, mutta ilman huolen häivää ei siitä selvitä. Kuten olen aikaisemmin kertonut, ragdollimme Terho on niin pöhkö säntäilijä, että se on yksinkertaisesti pakko pitää pienen vitjan päässä . Vaimo toisinaan miettii, että jospa se oppisi pysymään pihassa pienellä koulutuksella. Minusta se on turha toivo, kun kolli on jo seitsemänvuotias.

Kissa

Kun ulkona sataa, kellari mönkivine ötököineen tarjoaa jotakin eksotiikkaa. Yhtenä päivänä päästin Terhon sinne ja unohdin, että kellarin ulko-ovi oli jäänyt raolleen. Hetken kuluttua tilanne valkeni minullekin ja lähdettiin pihalle poikaa huutelemaan. Onneksi Terholla on sellainen tapa, että vapaaksi päästessään se jostain syystä pitää kävellessään melkoista metakkaa, joten löysimme sen äänen perusteella kahden pihan päästä. Pienen maanittelun jälkeen eläin oli jo tulossa vaimon syliin, kun se yhtäkkiä ottikin takapakkia ja lähti tekemään elämänsä spurttia naapurin pihassa.

Kyllä siinä vähän sydän särkyi, kun Terho loikki niin ylväänä ja onnellisena lyhytaikaisessa vapaudessaan, kunnes palasi taas talutusnuoraan. Tuli mieleen se vanha elokuva Elsa, vapaana syntynyt ja korvissa soi pitkään kappale Born free. Mutta minkäs teet?

Kun vaimo on töissä, olen lievästi hysteerinen kissojen ulkoilusta. Jos minulla on sisähommia, kurkkaan ikkunasta viiden minuutin välein. Tiedän, etten saa koskaan anteeksi, jos kateille tapahtuu jotain. Viime viikolla harrastin taas tätä tarkkailua, ja Onerva lökotti pitkään rännin alla auringonpaisteessa. Seuraavan viiden minuutin aikana se katosi.

 Kissa

Sydän pamppaillen katsoin kaikki pihan piilopaikat ja kahlasin saniaisten seassa. Ei löydy Onervaa. Huutelen aikani ja lähden kiertämään naapurustossa. Siellä yksi isäntämies kertoo nähneensä ketun. Tässä kohtaa olenkin sitten jo täydessä paniikissa. Näen sieluni silmillä pikku tyttöseni raadeltuna jonkun pensaan juurella, kello käy ja minun pitäisi lähteä kummilapseni lakkiaisiin Helsinkiin. Pitääkö soittaa vaimolle ja sanoa, että olen hukannut kissan? Kun palaan hakureissultani kotiin, Onerva istuu kaikessa rauhassa keskellä pihaa. Kun vaimo tulee töistä, hän kertoo kissan alkaneen viihtyä kuistin alla olevassa putkenpätkässä, joka jäi yli salaojaremontista. Että sitä rataa. Ja parta on taas vähän valkoisempi ja pälvikalju rahtusen isompi.