Johtajuus vai curling-"vanhemmuus"?


Johtajuus on tänä päivänä hyvin kiistelty aihe ja tuntuu olevan jo sanana hyvin tunteita herättävä. Järjestin viikonloppuna asiakkailleni kertaustunnin ja keskustelimme paljon johtajuudesta. Entinen asiakkaani oli puhumassa omista kokemuksistaan, valaistumisistaan ja miten hän ajattelee koirien kanssa olemista valmentamisen tai ihmisten johtamisen kautta. Keskustelu oli jälleen kerran hyvin avartavaa myös itselleni. Mielenkiitoista huomata, minkälaisia kaikuja tietyt sanat ovat saaneet ja kuinka eri tavoin ja eri teitä voidaan päästä samaan lopputulokseen. Sillä ei ole mitään merkitystä millä nimellä kutsumme sitä, mutta sujuakseen ihmisen ja koiran väliseen suhteeseen tarvitaan se joka päättää asioista. Sen voi tehdä selväksi  monella tavalla ja on omistajan näkemys johtamisesta tai kumppanuudesta koiran kanssa mikä tahansa, tiettyjen lainalaisuuksien täytyy toteutua. Johdonmukaisuus, palautteen oikea-aikaisuus ja se, että koira kokee toiminnan kannattavaksi. Tai; että se kokee harrastamansa toiminnan kannattamattomaksi.

Koirat

Ajattelen, että koiran kasvatus on hyvin pitkälti samanlaista kuin lasten kasvatus. Pyrin olemaan, tai ainakin haluaisin olla, kasvattajana reilu, oikeudenmukainen, luotettava ja ehdoton. Ehdottomuus nousi näistä viikonloppun kertauskurssin keskeisimmäksi teemaksi. Miksi? Ehkä siksi, että ihmisinä me olemme tottuneet perustelemaan asioita ja keskustelemaan mielipiteistämme, tekemään kompromisseja. Kompromisseihin kykemätön ihminenhän on sanalla sanoen joustamaton, eikö? Mutta voiko koiran kanssa tehdä kompromisseja esim. kodin säännöissä?
Kun pentu tulee taloon, moni uusi koiranomistaja päättää mm. seuraavia asioita: Meillä ei sitten koira nuku sängyssä! Meillä ei koira tule sohvia karvoittamaan. Meillä ei kyllä koirat kerjää pöydästä! Koira saa oppia olemaan alakerrassa, kun muu perhe nukkuu yläkerrassa jne.

Koira_ihminen

Todellisuus on usein eri. Pentu katsoo ihanilla suklaasilmillään, kun makoilet flunssan kourissa kolmatta päivää sohvalla. Päätät ottaa sen kainaloon, tämän kerran vain. Seuraavana päivänä se on itse kivunnut sohvalle, mutta se nukkuu siinä niin suloisesti että et raaski herättää - nukkukoon vielä tämän kerran. Näin käy vielä muutamia kertoja ja sitten, kas kummaa, koira ei enää lupia kysele vaan pitää sohvaa jo omana valtakuntanaan.
Isäntä puolestaan livauttaa iltapalaa tehdessään koiralle makkarasiivuja "koska se näyttää olevan nälissään ja syönhän minäkin". Hyvin nopeasti taloudessa on kerjäläinen.

Koira sohvalla

Koira murtautuu kerta toisensa jälkeen portaiden alapäässä olevasta portista yläkertaan ja lopulta väsyneet omistajat eivät enää jaksa palauttaa sitä alakertaan portin taakse. Taas piste koiralle.
Tässä ei varsinaisesti ole mitään pahaa. Jokainen itse määrittelee oman kotinsa koirasäännöt, mutta koiran kannalta selkeää ja reilua on se, kun luoduista säännöistä pidetään kiinni. Jos omistaja lipsuu omista säännöistään, koira kyllä oppii nopeasti haistamaan ne paikat, joissa sen kannattaa taas yrittää tavoitella jotakin. Eikä saavutetuista eduista noin vaan luovuta. Meillä koirat saavat tulla sohvalle silloin tällöin kun niitä pyydetään. Vanhin espanjanvesikoiranarttu saa välillä nukkua kainalossani, mutta edelleen sänky on sille luvanvaraista aluetta jonne ei mennä ominpäin. Jos koirat vaatimalla vaativat asioita, jätän  vaatimukset huomioimatta. Vaatimusmielentila vahvistuessaan lisää kiihtymystä ja koiran tarvetta olla valppaana ja valmiina kaiken aikaa. Haluan sen sijaan suosia rauhallista ja rentoa mielentilaa, jossa koiran on helppo luopua asioista.

Koira_1

Koira luonnossa

Minulle tärkeintä on säädellä koiran tekemisiä niin, että se tottelee iloisesti ja innokkaasti omistajaa, ei pidä omistajaa namiautomaattina, tekee mielellään yhteistyötä ja noudattaa saamiaan, sille opetettuja ohjeita. Jokainen ohje, minkä koirilleni annan, on ehdoton. Näiden ajatusten siivin toivotan Hundaamon puolesta kaikille oikein mukavaa ja rentoa joulun odotusta!