DreamPetStore

8 artikkeli(a)

Nouseva


Koira helteessä!

Onko parempi ettei vanhaa koiraa viedä lämpimänä kesäpäivänä lenkille ollenkaan? Se lähtee mielellään, mutta reissun jälkeen läähättää joskus pitkään.

Pitkään jatkuva läähättäminen kertoo turhan kovasta rasituksesta. Vanhan sydäntä jo pelkkä kuumuus koettelee, eivätkä ponnistukset siihen enää sovi. Helleaikaan lenkit täytyykin tehdä varhain aamulla ja/tai myöhään illalla. Päivällä lepäillään varjossa tai sisällä. Tällainen järjestys on hyvä kaiken ikäisille koirille, ja vanhoille ihan ehdoton.

Koira helteellä

Muita yleispäteviä sääntöjä on vaikea antaa, sillä kaikki riippuu koiran kunnosta. Täytyy vain seurata koiran tunnelmia niin lenkin aikana kuin sen jälkeen. Rauhalliset kävelyretket harvoin ovat pahasta, mutta rankkoja urheilusuorituksia ja pyöräretkiä kannattaa välttää. Aina koira itse ei osaa hallita innostustaan, vaan voi riehaantua vaikkapa palloleikistä, jonka jälkeen sydän käy kierroksilla ja jäähtyminen kestää pitkään. On pidettävä mielessä, että hikoilu ei koiralta onnistu kuten meiltä ihmisiltä.

Omat koirani nauttivat varhaisista aamukävelyistä. Tosin viisitoistavuotias Mosse on aamu-uninen ja käynnistyy hieman hitaasti, mutta viileässä ja raikkaassa ilmassa reipastuu nopeasti - ja sama pätee oikeastaan minuun itseenikin!

Hellepäivänä koiran voi viedä uimaan, tai ellei se pidä uimisesta, kahlailu ja turkin kastelukin helpottavat. (Tosin on muistettava, että jatkuvasti märkänä hautova turkki voi ärsyttää ihoa: hot spot, akuutti ihotulehdus, on tyypillinen koirien kesävaiva.) Erinomainen jäähdytyskeino on kasteltu pyyhe - jos koira moisen peitteen vain hyväksyy. Ja totta kai tarjolla pidetään aina raikasta juomavettä. Ruokakin saa helteellä olla nestepitoisempaa kuin tavallisesti. - Viilentävät tuotteet löytyvät täältä >>

Vaikka ulkonäkösyistä monet eivät halua koiralleen "kesäkampausta", suosittelen paksun turkin leikkaamista. Olen jo vuosia parturoinut koirani aina kesän alussa. Kieltämättä niistä tulee hassun näköisiä, mutta pääasia että niiden olo silmin nähden helpottuu.  Keritsemisen jälkeen virtaa tulee huomattavan paljon lisää!

Kommentit | Bloggarit: Aura Koivisto Kirjoittanut: Teemu Räsänen


Perhekoiraksi sopiva rotu

Minkä rotuinen koira olisi sopiva lapsiperheelle? Koirassa pitäisi olla vartijankin ainesta. Saisi olla helppo kouluttaa ja pitäisi pysyä pihassa. Tontilla on tilaa ja metsä on lähellä.

Vahtikoiran taipumuksella varustetut rodut vaativat kokenutta kouluttajaa. Siten esim. rottweiler, saksanpaimenkoira sekä ns. laumanvartijakoirat eivät ole ainakaan ensimmäiseksi koiraksi suositeltavia, vaikka oikein käsiteltyinä niistä saisikin mukavia perheenjäseniä. Ehkä kannattaa tyytyä ajatukseen, että pelkkä römeä haukku riittää pitämään ei-toivotut henkilöt loitolla. (Kääpiökoirat jätetään siis pois, etenkin kun ne eivät aina jaksa olla kärsivällisiä lasten kanssa.)

Koira

Pidettyjä perhekoiria ovat noutajat sekä colliet. Suosio ei tule syyttä, ja näiden rotujen edustajat ovatkin yleensä rakastettavia kavereita. Suosiolla on tosin varjopuolensa: pentueita teetetään joskus sellaisillakin yksilöillä, joiden ei olisi syytä jatkaa sukua, ja ongelmana voivat olla perinnölliset sairaudet tai taipumus arkuuteen tai aggressiivisuuteen. Kannattaa aina valita joku luotettavaksi tunnettu kasvattaja.

Suomenlapinkoiralla on paljon ystäviä. Se on reipas, hyväluontoinen ja perusterve koira, joka sopeutuu hyvin perhe-elämään. Lapinkoira on ennemmin hälyttäjä kuin vartiokoira. Pihalla pysymisestä ei aina ole takeita, mutta nartut ovat tässä uroksia luotettavampia. Snautseri on sekin fiksu ja oppivainen koira, joka kiintyy perheeseensä ja lapsiin lujasti ja suhtautuu vieraisiin usein hieman pidättyvästi.

Keskikokoinen tai isovillakoira ovat mielestäni erinomaisia rotuja. Ne ovat älykkäitä ja oppivaisia, ja vaikka haukkuvatkin vieraita, ovat silti ystävällisiä. Karvanlähtöä ei ole, ja ellei harrasta näyttelyitä, riittää kun turkkiin aika ajoin tehdään lyhyt lammasleikkaus. 

Monet suuret koirat, kuten bernhardin-, newfoundlandin- ja leonberginkoira, tunnetaan lauhkeina ja lapsirakkaina sieluina. Suurten koirien ruokintaan on vain kasvuvaiheessa kiinnitettävä erityistä huomiota. Myöskään tapakasvatusta ei kannata laiminlyödä, muuten hihnassa vetäminen tai riemukas ihmisten päälle hyppiminen voivat muodostua uuvuttavaksi ongelmaksi.

Yleisohjeena voisi olla, että listasta karsitaan vartiointitaipumuksen omaavat rodut sekä metsästyskoirat, jos metsästystä ei ole tarkoitus harjoittaa. (Noutajat tosin ovat metsästyskoiria, mutta toimivat eri tavalla kuin esim. ajokoirat.) Myös monet terrierit voivat olla turhan ärhäköitä lapsiperheen koiriksi.

Kommentit | Bloggarit: Aura Koivisto Kirjoittanut: Teemu Räsänen


Koira kiltisti pihalla!

Miten saisin koiran pysymään pihalla? Yksin jäädessään se lähtee helposti naapuriin. Juoksunarussa se alkaa haukkua ja haluaa sisälle. Onko pihan aitaaminen ainoa konsti?

Koiralle olisi opetettava oman pihan rajat, jotta se ymmärtää, mistä on kysymys. Sen kanssa ollaan yhdessä pihalla, ja joka kerta kun koira on ylittämässä rajaa, se kutsutaan takaisin. Kun koiran kanssa lähdetään yhdessä pihalta pois, käytetään aina vain yhtä tai korkeintaan kahta reittiä. Tämä yksinkertaistaa asiaa, ja koira tottuu, että vain tietystä kohdasta saa lähteä pois.

Koira pihalla
Kuva: Risto Sauso

Joka kerta kun koiran kanssa lähdetään pihalta, pysähdytään näkymättömän "veräjän" kohdalla, ja vasta luvan saatuaan koira saa astua "veräjästä" ulos. Näin koira totutetaan tapaan, että pihalta poistutaan vain luvan - ja omistajan - kanssa. Mitä useammin koira onnistuu livahtamaan karkuretkilleen, sitä sitkeämpi tavasta tulee. Siksi opetuksen alkuvaiheessa, kun koiran pihalla pysyminen on epävarmaa, jopa epätodennäköistä, sitä ei pidä jättää hetkeksikään ilman valvontaa. Silloin kun ei olla itse pihalla, koira otetaan sisälle.

Olisi myös pohdittava sitä, miksi koira karkaa. Jos koiran kanssa ei riittävästi lenkkeillä eikä sillä ole mielekästä tekemistä, on väärin vaatia sitä nököttämään yksin pihalla. Energisen koiran on päästävä purkamaan energiaansa. Metsässä kävelyt, muiden koirien ja omistajan kanssa leikkiminen, jälkien nuuskiminen, herkkupalojen etsiminen ja muu touhuaminen väsyttävät sopivasti, niin että sen jälkeen koira viettää tyytyväisenä aikaansa pihalla tai sisällä loikoillen. Ongelma voi ratketa näin helpostikin.

Koirat eivät useinkaan leiki yksikseen pihalla tai keksi siellä itselleen ohjelmaa, vaan kaipaavat yhteistä puuhailua omistajansa kanssa. Jos sitä ei ole tarjolla, tarmokkaimmat lähtevät etsimään muuta seuraa. Monet urokset karkailevat narttujen perään. Mikäli hormonit hyrräävät sen verran paljon, että se hankaloittaa jo koiran itsensä ja naapurienkin elämää, kannattaa harkita koiran kastroimista.

Metsästyskoiran riistavietti voi olla myös sen verran voimakas, että pihalla pysyminen on kyseenalaista. Samoin jos pihan ohi kulkee usein vaikkapa kissoja,  pyöräilijöitä, lapsia tai muita koiria riehaannuttavia olentoja - tai jos autoliikenne on vilkas, aitaaminen voi olla lopulta järkevin ja murheista vapauttava ratkaisu.

Racinel koiranruoat nyt meiltä DreamPetStoresta ilman toimituskuluja (rajoitetun ajan). Tilaa heti huippuedulliset koiranruoat koirallesi. Klikkaa!

Racinel koiranruoka

Kommentit | Bloggarit: Aura Koivisto Kirjoittanut: Teemu Räsänen


Häiritsevä haukku

Naapurillamme on kaksi hirvikoiraa. Asumme koulun läheisyydessä ja koirat haukkuvat kaikkea näkemäänsä ja dominoivat liikkumistamme omassa pihassamme. Ovatko koirat peloissaan ja stressaantuneita? Mitä voimme tehdä kun naapuri ei tunnu ymmärtävän?

Omistaja ei asiaa ymmärrä, mutta olikohan hänelle vielä puhuttu? Ensiksi kannattaa ystävällisesti selittää, että haukkuminen näin jatkuvana ja voimakkaana on naapurustoa häiritsevää. Mykkyyttä ei vaadita, mutta kohtuus kaikessa. Hirvikoirat kuten muutkin metsästävät pystykorvat ovat rotunsa puolesta haukkuherkkiä. Yksilölliset erot ovat suuria, lähes laidasta laitaan, mutta herkkähaukkuisuus ei tarkoita sitä, etteikö asialle voisi tehdä mitään.

Koira haukkuu

Ovatko koirat aina vain pihallaan/tarhassa? Jos koirat eivät saa lenkkeillä päivittäin, ne purkavat energiaansa vahtimishaukkumiseen. Piha- tai tarhaoleilu ei missään nimessä riitä millekään koiralle liikunnaksi! Lenkin jälkeen koirat rentoutuvat ja lepäilevät mielellään, ja ohikulkijoiden vahtiminen ja haukkuminen jää vähemmälle. Lisäksi koiria opetetaan olemaan haukkumatta, mikä vaatii omistajalta hieman panostamista, ja se on taas oma aiheensa. Koska olette lähinaapureita, teidän olisi hyödyllistä luoda koiriin ystävälliset suhteet: omistajan mukana ollessa kävisitte niitä rapsuttelemassa ja antamassa namipaloja. Näin koirat eivät pitäisi teitä vieraina ja pois hätisteltävinä tyyppeinä.

Syynä on siis sekä rodulle tyypillinen alttius haukkumiseen mutta myös koirien turhautuminen, mikä kyllä tarkoittaa jonkinlaista stressiä - samoin kuin se, ettei niitä ole opetettu olemaan haukkumatta. Jos ongelma ei ratkea ystävällisellä puheella, kannattaa kysellä muidenkin naapureiden mielipiteitä. Mikäli asiaa on lähdettävä ajamaan eteen päin, on eduksi kun mukana on muitakin.

Jatkuva haukkuminen on katsottavissa järjestyshäiriöksi, jolloin asiasta voi tehdä ilmoituksen poliisille. Mikäli epäilee suoranaista eläinsuojelurikkomusta, voi ottaa yhteyttä vapaaehtoiseen eläinsuojeluvalvojaan. Lähimmän eläinsuojeluvalvojan yhteystiedot löytyvät Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liiton nettisivuilta. (www.sey.fi) Myös kaupungin- tai kunnaneläinlääkäri hoitaa eläinsuojeluasioita.

Haukkumisongelman ratkaiseminen ei useinkaan ole helppoa - ja siksi sitä niin yleisesti esiintyy. Joskus takana voi olla naapurien turhaakin herkkäkorvaisuutta tai koira-antipatiaa, mutta valitettavan usein syynä on vain koiranomistajien itsekkyys ja välinpitämättömyys. Ja kyse on tosiaan välinpitämättömyydestä sekä muita ihmisiä että omia koiria kohtaan.

Kommentit | Bloggarit: Aura Koivisto Kirjoittanut: Teemu Räsänen


Koiran luoksetulo


Miten koiralle pitäisi opettaa luoksetuloa? Koirani ei painele karkuun, mutta tulee välillä vitkastellen, saattaa jäädä istumaankin jonkun matkan päähän. Toisinaaan se ei anna heti kiinni, vaan luikahtaa sivulle ja on kuin pistäisi asian leikiksi. 

Luoksetulon täytyisi olla koiralle mukava asia. Jos kutsun noudattamisesta seuraa aina jotakin tylsää - kuten että vapaana juoksentelu loppuu ja koira laitetaan hihnaan tai lähdetään sisälle - on ymmärrettävää, että into totella vähitellen hiipuu.

Koiran_luoksetulo

Äänensävyn tiukentaminen, huutaminen ja koiran raivokas tuijottaminen ei hyödytä. Tällöin käy helposti päinvastoin kuin toivotaan. Koira tulee epävarmaksi ja yrittää rauhoittaa tilannetta omalla tavallaan: se alkaa hidastella, kierrellä ja kaarella, jopa istahtaa aloilleen. Koiran kielellä nämä ovat rauhoittavia eleitä.

Opettelu kannattaa aloittaa alusta. Ensin koira on hyvä pitää hihnassa, sitten pitkässä liinassa. Näin luoksetulo onnistuu varmasti eivätkä muut mielenkiintoiset asiat vie huomiota. On tärkeätä esittää kutsu iloisesti, ei vääpelimäisesti karjahdellen. Ylipäänsä koiran opettamiseen tulisi aina kuulua iloinen tunnelma ja molemminpuolinen halu olla yhdessä.

Koiran tulo palkitaan hyvillä herkuilla ja sitä kehutaan kovasti. Kun luoksetulo sujuu hyvin liinalla, harjoituksia jatketaan milloin missäkin. Aluksi helpoissa tilanteissa ja paikoissa, kun ympärillä ei tapahdu mitään kiihdyttävää. Myös sisällä kotona koiraa kutsutaan luokse ja palkitaan sitten makupaloilla. Taskuissa kannattaakin aina olla jotain hyvää! Joskus palkinto voi olla myös riehakas leikki, jos se koiraa ilahduttaa.

Luoksetuloa siis harjoitellaan eri tilanteissa, ja siten, ettei tottelemisesta seuraa heti jotakin epämieluisaa. Välillä kannattaa ottaa luokse tulleen koiran pannasta tai valjaista kiinni muuten vain, ja heti perään palkita koira. Tällöin se ei opi kiinni ottamisen tarkoittavan aina hihnaan laittamista ja vapauden päättymistä, ja luikahtelut vähitellen loppuvat.

Toistojen myötä koira oppii, että omistajan kutsu merkitsee hauskuutta, jolloin koira reagoi siihen välittömästi ja innostuneesti. Jo vauhdista ja koiran liikkeistä pitäisi näkyä, että omistajan luokse tuleminen on sille riemukas asia!

Hurtta Lifeguard

Kommentit | Bloggarit: Aura Koivisto Kirjoittanut: Teemu Räsänen


Kissalle tabletti


Kuinka saisin annettua kissalle lääkkeen ilman kynsimisiä ja riehujaisia?

Kissan lääkitseminen voi tosiaan olla hankalaa. Jotkut lääkkeet maistuvat karvaalta ja haisevat pahalta. Niinpä ruokaan kätkeminen ei ole varma temppu. Lääke pitäisi sekottaa pieneen annokseen, jotta kissa varmasti söisi kaikki; toisaalta pienestä annoksesta lääkkeen maku tulee helposti läpi. Joskus tabletit kehotetaan liuottamaan vesitilkkaan, joka ruiskulla spruutataan suuhun, mutta tämäkin toimenpide on usein kissalle kauhistus, ja vastenmielisen makuinen neste voi aiheuttaa voimakasta syljeneritystä. On myös tabletteja, jotka pitäisi nielaista kokonaisena.

Kissalle tabletti - lääke
Kuva: Risto Sauso

Yleensä temppu kehotetaan tekemään näin: kissa lukitaan polvien väliin, toisella kädellä avataan suu, toisella työnnetään pilleri suuhun, mahdollisimman taakse. Ruiskumaisesta tabletinannostelijasta voi olla apua. Kissan päätä pidetään hieman koholla, ja heti tabletin antamisen jälkeen toisella kädellä suljetaan leuat ja toisella hivellään kurkkua, joka aiheuttaa nielemisrefleksin. Tämänkin jälkeen seurataan, ettei lääke jäänyt kielen perälle, ja ettei sitä hetken kuluttua sylkäistä pois. Jotkut kietovat kissan pyyhkeeseen, ettei se pääsisi riuhtomaan, ja jotkut suosittelevat hellää mutta napakkaa niskaotetta. Tabletin pyöräyttäminen voissa helpottaa nielaisua.

Ongelmallisia ovat ne antibioottikuurit, joita ei voi antaa pitkävaikutteisena pistoksena. Tablettien syömistä on joskus jatkettava kymmenenkin päivää peräkkäin, ja kissa ehtii oppia kuviot. Paniikki ja vastustelu alkavat jo ennen kuin päästään kissan lähellekään. Huh huh!

Mutta kokeilkaapa tätä - kuulemma erinomainen konsti! Ostakaa apteekista tyhjiä gelatiinikapseleita, joihin lääkkeitä laitetaan. Jos kapseli on turhan pitkä, sitä voi lyhentää leikkaamalla keskeltä pätkän pois. Tabletti laitetaan kapselin sisään ja kapseli voidaan kostuttaa vaikkapa lihanmakuisella suuhygieniageelillä tai kissanruoan liemellä. Näin kapseli maistuu herkulliselta ja solahtaa paremmin kurkusta alas. Samalla maustetaan omat sormet. Kissa saattaa nielaista tällaisen kapselin helposti ja ilman erityisiä suuhun tunkemisia. Idea on kissanomistaja Kirsi Kokon, ja lisää aiheesta voi lukea sivulta: www.vetcare.fi/eläinlääkäreille/miten kissalle annetaan tabletti?

Apteekeissa myydään myös Easypill-nimistä tuotetta. Tämä on makupala, johon pillerin saa näppärästi piilotettua. Makupalaa tarjoillaan ensin sellaisenaan, jotta kissa ehtisi tottua sen makuun, eikä "tositilanteessa" heittäytyisi epäluuloiseksi.

Roayl_canin_kissanruoka

Kommentit | Bloggarit: Aura Koivisto Kirjoittanut: Teemu Räsänen


Pikku koiran epäluulo!
 

Meillä on parivuotias pieni sekarotuinen koira. Se on nyt alkanut näykkiä vieraita ihmisiä. Ensin se kyllä antaa näiden silittää itseään, mutta sitten saattaa napata kiinni lahkeesta ja murista. Penna on vähän arka, mutta kotioloissa rauhallinen.

Arkuus synnyttää turhia epäluuloja. Pennan kantti kestää vielä jotenkin lähestymisen ja silittelyn, mutta pettää sitten, kun vieras irrottaa otteensa. Jotenkin sille pitäisi tehdä selväksi, ettei mitään vaaraa ole ja ettei puolustautuminen ole tarpeen.

Yksi mahdollisuus on pyytää avustajia, joihin Penna saa kaikessa rauhassa, omassa tahdissa tutustua. Avustaja ei tuppaa eikä tyrkyttäydy Pennan lähelle, vaan Pennalle annetaan mahdollisuus lähestyä. Avustajalla on ojennetussa kädessä makupala, hän on kyykyssä, kauempana, katsoo muualle kuin koiraan, mutta vähitellen herättää Pennan kiinnostuksen. Kun avustajia on riittävän monta, Penna vähitellen alkaa yleistää tilannetta: ihmiset eivät olekaan niin hankalia kuin se on aiemmin arvellut.

Blogi_pikku_koira
Kuva: Risto Sauso

Pienet koirat kiihtyvät usein helposti ja saattavat murista tai räksyttää vieraille. Kovalla äänellä kieltäminen ei auta, päinvastoin, koira tuntee isäntäväen karjahduksillaan osallistuvan vieraan häätämiseen. Ilman kuvittelemaansa isäntäväen taustatukea pikku koirien uho jää usein lyhytkestoiseksi. Niinpä epäluulot saattavat hälvetä parhaiten, jos koiraan ei kiinnitetä erityistä huomiota ja jutellaan vain rauhallisesti vieraiden kanssa.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos koira ei pidä vieraiden ihmisten kosketuksista, sitä ei kannata siihen edes pakottaa. Ihmisillä on usein turhankin kova into koskea vieraita koiria, vaikkei voi olettaa, että kaikki koirat siitä nauttivat. Monesti ihmisten lähestyminen on koiran näkökulmasta tunkeilevaa, suorastaan pelottavaa. (Parasta on koiran tasolle kyykistyminen ja kaulan ja poskien seudun varovainen silittely, ei reipasotteinen ylhäältä tuleva taputtelu.)

Tässä tapauksessa mielestäni riittäisi sen tason siedättäminen, että vieraiden ihmisten kanssa voi keskustella tarvitsematta ajatella, että Penna hyökkää heidän lahkeeseensa. Koiralle voi antaa oikeuden mielipiteisiinsä silloin kun ne eivät varsinaisesti hankaloita kenenkään elämää. Jos se ei pidä vieraiden kosketuksista, olkoon omassa rauhassaan.

ALE 70%

Kommentit | Bloggarit: Aura Koivisto Kirjoittanut: Teemu Räsänen


Koiran pitää päteä!


Joskus koira uuvuttaa perheen muut jäsenet ylitsepursuavalla elämäninnollaan. Se koheltaa ja höheltää, hyppii ja haukkuu ja vaatii jatkuvasti huomiota. Tilaisuuden tullen se karkailee, tai yksin jäädessään repii talon sisustusta ja kaivelee roskiksia.

Omistaja helposti alistuu ajatukseen, ettei asialle voi mitään: koiran luonne on mitä on, ja se tulee käymään ylikierroksilla hamaan vanhuuteensa asti.

Koiran pitää päteä
Kuva: Risto Sauso

Lähes aina taustalla on kuitenkin liian vähäinen toiminta. Ihmisten on monesti vaikea uskoa, kuinka paljon koira tosiasiassa kaipaa liikuntaa ja puuhailua. Se mikä väsyttää ihmisen, ei välttämättä koiralla tunnu missään. Sitä paitsi vuorokaudessa on 24 tuntia - ja paljonko me omistamme siitä koirallemme?

Pitkät kävely- ja juoksulenkitkään eivät välttämättä ole koiralle tarpeeksi. Liikunnan lisäksi koiran täytyisi saada käyttää päätään. Etenkin työkäyttöön jalostetut rodut kaipaavat näitä nimenomaisia tehtäviään. Eri aistien käyttäminen, uusien asioiden oppiminen ja pulmien ratkaiseminen vaativat koiralta henkistä keskittymistä ja ponnisteluja. Tottahan me ihmiset tiedämme, kuinka väsyttävää aivotyö voi olla! Onnistuneen suorituksen jälkeen koirastakin huokuu tyytyväistä rauhaa; se on saanut tehdä jotakin omasta mielestään tärkeätä ja hyödyllistä.

Jo ennen koiran hankkimista olisi hyvä rehellisesti miettiä omaa ajankäyttöään, ehtimistään ja jaksamistaan. Myös rodun valintaan olisi syytä paneutua. Ei ole järkevää hankkia metsästyskoiraa perheeseen, jossa ei metsästetä - tai sitten koiralle olisi varta vasten järjestettävä saman tyyppistä, korvaavaa toimintaa, kuten vaikkapa verijälkien vainuamista.

Kun katsoo lampaita paimentavaa bordercollieta, valjakkoa vetäviä arktisia pystykorvia tai jäniksen perässä ujeltavaa ajokoiraa, on helppo nähdä koirista huokuvan valtaisan innon. Ne tekevät juuri sitä, mihin niillä on sisäsyntyinen tarve.

Koiran omistaja voi myös huomaamattaan palkita lemmikkinsä riehakasta käytöstä. Jos koira saa parhaiten huomiota hyppimällä ja haukkumalla, se taatusti hyppii ja haukkuu entistä kiihkeämmin. Kannattaa muistaa, että kielteinenkin huomio on huomiota! Niinpä reuhaamiseen ei reagoida mitenkään, mutta kun koira vihdoin rauhoittuu ja asettuu aloilleen, se palkitaan kiitoksin, rapsutteluin, herkuin - tai lähtemällä sen kanssa lenkille.

DreamPetStore ALE -70%

Kommentit | Bloggarit: Aura Koivisto Kirjoittanut: Teemu Räsänen

8 artikkeli(a)

Nouseva
Tilaa mahtavia tarjouksia sisältävä
Dreampetstoren uutiskirje tämän ikkunan kautta,
lähetämme etukoodin, jolla saat 3 päivän sisällä tekemääsi yli 39 € tilaukseen ILMAISEN TOIMITUKSEN.