Arjen ahdinko


Asiakas soitti minulle ja pyysi apua. Tarina oli aika tavallinen. Koira oli noin pari vuotias, sen kanssa oli käyty pennusta asti jos jonkinlaista kurssia ja koirakoulua ja niissä oli yritetty opetella asiallista hihnassa kävelyä, muiden koirien ja kulkijoiden ohittamista kadulla, istumista, sivulle tuloa, maahan menoa. Harjoitteet sujuivat treenihallissa ihan hyvin, paitsi jos koira oli "sillä päällä". Tavallisessa arjessa ne eivät sujuneet missään vaiheessa. Jossain kohtaa omistaja oli turhautunut ja väsynyt maksamaan kursseja toisen perään ja koira taas tuli päivä päivältä  vallattomammaksi ja lenkit muuttuivat entistä haastavammiksi. Koira kiskoi hihnassa miten sattui, rynnisteli ihmisiä päin, pyörien alle tai perään, saattoi singota ohi ajavan auton "kimppuun". Lenkkiaikoja ja -reittejä piti suunnitella sen mukaan, että muita lenkkeilijöitä eikä varsinkaan muita koiranulkoiluttajia tulisi vastaan. Vieraita ei ollut mukavaa enää pyytää, kun sisääntulorituaalit olivat melko suureellisia. Eikä halukkaita kyläilijöitä enää kovin montaa ollutkaan, sen verran rajua koiran käytös oli ja omistaja koki itsekin, ettei kykene koiraa hallitsemaan. Yksinolo takkuili; välillä oli pissattu ja kakattu sänkyyn tai sohvalle ja välillä oli naapurin hampaat irvessä kirjoittama lappu odottamassa: "koira on haukkunut koko päivän, tee sille jotain!". Tuhojakin se teki, levitteli roskiksen pitkin asuntoa tai pureskeli mattoon suuren reiän. Elämä koiran kanssa oli yksinkertaisesti tullut niin stressaavaksi, että lemmikin pitäminen ei ollut enää millään tavalla rentouttavaa tai mukavaa. Omistaja oli alkanut miettiä koirasta luopumista, mutta halusi kääntää vielä viimeisenkin kortin.

Koiran koulutus

Kun tämä koira ensimmäistä kertaa tuli ulos autosta vastaanotollani, näin edessäni todella äärimmäisen stressaantuneen eläimen. Olimme omistajan kanssa käyneet melko seikkaperäisesti läpi koiran käytöstä ja arjen rutiineja, miten se käyttäytyy kotioloissa eri tilanteissa ja miten omistaja puolestaan on käyttäytynyt. Aivan selvää oli kuitenkin se, että kumpikaan tästä parivaljakosta ei ymmärtänyt toisiaan.

Koiran koulutus

Koiramaailmassa on viime vuosina pyritty kumoamaan arvojärjestys- tai johtajuusajattelua ja rinnalle on nostettu koko ajan voimakkaammin positiivisen kouluttamisen trendiä. Minun mielestäni koko vastakkainasettelu on järjetön. Koiralaumassa on selvä hierarkia, todistan sitä joka ikinen päivä ja hetki koirieni kanssa eläessä. Koiralaumassa toimiessani myös minun on toimittava koirien ja lauman silmin johdonmukaisesti, tai homma ei toimi kuten haluan. Viiden koiran lauman kanssa on aika vaikeaa olla ja elää, jos laumassa vallitsee epätasapaino tai on jatkuvia välienselvittelyjä. On hassu ajatus, että vain koirat keskenään selvittelisivät välinsä, mutta lauman kanssa, koirien seassa asuva ihminen olisi tästä kuviosta täysin ulkopuolinen. Ongelmia syntyy valtavasti juuri siksi, että ihminen käyttäytyy koiran silmin täysin epäloogisesti eikä ymmärrä koiran kieltä ja laumakäytöksen lainalaisuuksia.

Koiran koulutus

Koiran koulutus

Koiraa voidaan ja pitäisikin kouluttaa ihan pennusta asti. Lähes siitä hetkestä, kun se astuu kotiin 7-8 viikkoisena. Leikin varjolla, pieniä hetkiä ja pieniä asioita kerrallaan, niin että molemmilla on hauskaa ja leikkihetki päättyy ennenkuin koira itse väsyy tai kyllästyy. Kouluttamiseen kuuluu aina palkitseminen, kehuminen, leikki. Omistajan tehtävä on kuitenkin myös kasvattaa pentua. Kertoa, mitä kotona, perheessä, laumassa ei saa tehdä. Ärähtää jos pentu koittaa kiivetä keittiön pöydälle tai varastaa roskiksesta, repiä mattoa tai livahtaa avoimesta ovesta. Olen taas tänä vuonna päässyt seuraamaan läheltä pennun kasvua ja sitä, kuinka emä ja muut lauman aikuiset jäsenet säätelevät pennun huomiointia, sitä kuka aloittaa leikin jos aikuinen viitsii siihen edes ryhtyä, kuka syö luun ja kuka ei, saako samalle pedille tulla tai samasta vesiastiasta juoda. Kuinka suuri etäisyys ruokakupilla täytyy ymmärää pitää. Nöyrempi pentu saa enemmän oikeuksia kuin röyhkeä ja itsevarma pentu. Jos perheessä ei ole muita koiria, ihmisten rooli kasvattajina kasvaa vielä entisestään. 

Takaisin asiakkaani koiraan. Koirasta ja omistajasta tuli oikein hyvä pari, mutta vasta sitten kun omistaja muutti omaa käytöstään. Hän ymmärsi olleensa koiraa kohtaan aivan liian lepsu ja antaneensa lopulta aina periksi kaikessa. Hän oli käyttänyt koiran elämän aikana valtavan määrän nameja, mutta ei oikeastaan palkitsemiseen, vaan lahjomiseen. Heidän elämänsä meni monella tavalla uusiksi ja alussa omistajaa kauhistutti ajatuskin siitä, että hänen koiransa ei enää saisi kaikkea haluamaansa; kuten tulla sänkyyn, tai silityksiä juuri sillä hetkellä kun se niitä vaati. Omistaja alkoi asettaa haluamiaan selkeitä rajoja koiralleen ja helpotti näin myös koiran elämää. Koiran stressi väheni sitä mukaa, kun omistaja alkoi saada kaoottista elämää hallintaan. Koulutuksen jälkeen koiraa voi nyt pitää vapaana ja se saa nauttia metsälenkeistä koiramaisesti keppejä kanniskellen, sen kanssa on mukava lenkkeillä hihnassa kadullakin  ja bonuksena niin koiralle kuin omistallekin, he ovat päässeet harrastamaan yhdessä! Koira tekee innokkaasti yhteistyötä, kun omistaja ei toimi arjessa enää namiautomaattina.

Koiran koulutus

Koira on valtavan hieno eläin ja se on sitä ilman, että vaadimme siltä koko ajan hienompia suorituksia ja monimutkaisempia temppuja. Koira osaa haistaa ja maistaa elämää, olla hetkessä ja keskustella uskomattoman hienovaraisin elein, tunnistaa ihmisen ja muiden elävien energioita uskomattoman vahvalla läsnäolon taidollaan. Koska koira on eläin, eikä kykene muuttumaan inhimilliseksi, on meidän ihmisten velvollisuus mielestäni opetella olemaan koiriksi!

"Onni on sopiva olotila."