ÄLÄ OTA KESÄVARISTA! Hirtehinen tarina Vaakusta.

Varis
Kuvan varis ei liity Vaakun tarinaan

Ainoa oma lemmikkini on ollut Vaakku varis. Koiria meillä on pyörinyt jaloissa vaimon hankkimana jo yli 20 vuoden ajan. Lapsena kotonani oli ainoastaan tarinan Vaakku.

Vaakku löytyi aikoinaan lähimetsästä. Pesä löytyi maahan pudonneena ja siinä oli kaksi variksenpoikasta. Otin isäni matkaan ja lähdimme tilannetta tuumailemaan. Toinen poikasista oli aika pahasti loukkaantunut, eikä siitä olisi pohdinnan tuloksena ollut elämää jatkamaan. Loukkaantunut yksilö ei ehtinyt hätäkastetta saamaan, vaan isäni hoiti sen pois päiviltä, kun oli ensin ohjannut minut hieman kauemmaksi tapahtumasta. Mielestäni Vaakku oli tietysti poikavaris, vaikka vasta tätä kirjoittaessa mieleeni välähti, että se on voinut yhtä hyvin olla tyttökin. Eipä tullut variksen värkkejä tutkittua.

Vaakku päätettiin ottaa kotiin ja kannettiin pahvilaatikossa asustelemaan eteiseen. Vaakun hoito onnistui helposti. Mikä tahansa ruoka maistoi loputtomasti, kunhan vain syötti lusikalla. Erityistä herkkua oli pullamössö, jota syöttäessä Vaakku olisi nielaissut varmaan lusikankin. Koska tuolloin 70- luvun alkupuolella ei ollut Googlea keksitty, ruokavaliosta ei ollut mitään ohjeita löydettävissä. Vaakku söi siten samaa sapuskaa kuin mekin. Ylenpalttisesta syöttämisestä aiheutui myös päästöongelma. Vaakun paskoi pahvilaatikkonsa karmeaan kuntoon. Vaikka sanomalehteä laatikossa vaihdettiin usein, tavaraa riitti ja haju oli sen mukainen. Todettiin ettei tuota elukkaa voi enää sisällä pitää. Näin Vaakku muutti pihan puuvajaan, koska ilmat olivat jo sen verran lämminneet, että kylmä sille ei enää tullut. Pihalle varista ei olisi voinut jättää, koska naapurilla oli kissoja ”riittävästi” ja arvelimme Vaakun päätyvän ennen pitkään kissan saaliiksi.

Vaakku eleli onnellisena liiterissään. Joka aamu se tervehti iloisesti ”laulullaan” etenkin äitiäni, joka oli ottanut päävastuun ruokkimisesta. Äiti ompeli kotona ihmisille vaatteita, joten hän pystyi hoitamaan Vaakkua pitkin päivää minun ollessani koulussa ja isän ollessa tehtaalla. Olin vähän katkera, kun varis leimautui äitiini.

Aika kului ja mielestäni Vaakun olisi pitänyt jo opetella lentämään. Ihmisestä kun ei ole varikselle lentämisen mallisuoritusta tekemään, niin jotain piti keksiä. Metodini oli hieman tyly, mutta se toimi jotenkin. Varis käsiin ja heitto ilmaan. Tyhmempikin varis rupeaa jossain vaiheessa tapailemaan siivillään ilmaa. Räpellystähän se oli, mutta ennen pitkään viskoin Vaakkua jo talon katolta pihalle päin ja varis laskeutui keskimäärin oikein päin nurmikolle. Etenkin se oppi liitämään, lentämiseksi sitä ei oikein voinut kutsua. Tämä avasi Vaakulle uuden maailman. Nyt se pystyi kököttelemään ruokinnan väleissä puuliiterin katolla ja liitämään sieltä alas. Kun Vaakku näin ilmestyi muiden varisten näkyville, siitä tuli ”koulukiustattu”. Syystä tai toisesta paikalliset varikset eivät voineet sietää Vaakkua ja hyökkäsivät sen kimppuun. Vaakku haki talostamme turvaa ja asusteli rappusilla päivät, koska muut varikset eivät uskaltaneet aivan kiinni taloon tulla. Tämän jälkeen rappusten putsaaminen variksenpaskasta oli jokapäiväinen tehtäväni. Lentokoulutuksen jossain vaiheessa päätin myös kokeilla miten hyvin varis ui. Eikun Vaakku saaviin räpiköimään. Ei ole varis vesilintu ei. Uimareissu aiheutti sen, että Vaakku oli kipeänä kolme päivää. Diagnoosi oli 100% varma, koska ruoka ei maittanut ja lintu värisi sairausaikansa taas sisällä pahvilaatikon turvissa. Selvisi kuitenkin hengissä.

Vaakun kohtaloksi koitui lopulta se, että se ei oppinut syömään ruokaa maasta tai muutenkaan omatoimisesti. Yritimme laittaa maahan kaikki tietämämme herkut, mutta Vaakku vain katsoi meitä silmiin, että ruokkikaa lusikalla. Samaan aikaan lähestyi isän kesäloma ja minulta loppui koulu. Kevätjuhlasta kotiin kävellessäni äitini oli tullut yllättäen minua puoleen matkaan vastaan. Ihmettelin, että mitä nyt. Lisäsi äiti itki ja sai selitettyä ”Kuule poika, minä jouduin tekemään ihan hirveän jutun”. ”No mitä nyt, kysyin minä hätääntyneenä”. ”Minä jouduin tappamaan Vaakun, sanoi äiti”. Äidin helpotukseksi vastasin käytännönläheisesti ” Niin tietenkin, kun ei se oppinut syömään ja kesälomareissulle pitää lähteä”. Äiti oli haudannut Vaakun tunkioon, enkä käynyt asiaa sen tarkemmin tutkimassa. Suru oli selkeästä kuolemantuomion syystä silti puserossa. Tappovälineenä äiti oli käyttänyt pihaharjaa, jossa oli Kohon lätkämailan varsi. Eipä tullut sitä harjaa enää käytettyä. Mailamerkkikin vaihtui muistaakseni Montrealiin.

Mitä tästä opimme? Älä ota ikinä mitään luonnonvaraista eläintä kotiisi. Huonosti käy ennen pitkään. Luonnolla on omat keinonsa hoitaa nämä asiat.

Mika Sutinen

DreamPetStoren SUPERTARJOUKSET! Tarjoukset voimassa rajoitetun ajan, toimi nopeasti!

ALE 30% - Racinel Comfort Beda koiranpeti beige - Eri kokoja 31,40 € - 41,90 € (44,95 - 59,95 €)

ALE -30% - Hurtta Lifeguard Polar huomioliivi keltainen - Eri kokoja 20,90 € - 31,40 € (29,95 - 44,95 €)

ALE -30% - Hurtta Lifeguard huomiovaljas pinkki - Eri kokoja 17,50 € (24,95 €)

-30% PPM Kevythäkki Pinkki 26,60 € - 47,60 € (38 - 68 €)

-25% Carlson Erikoiskorkea Portti 104cm 59,25 € (79 €)