DreamPetStore

Sivu:
  1. 1
  2. 2
  3. 3
  4. 4
  5. 5

Artikkelit 1-10 / 69

Nouseva


Karen lihaskivut hellittivät koirahieronnassa

KYMMENVUOTIAS KÄÄPIÖSNAUTSERI KARE MAKAA HOITOPÖYDÄLLÄ JA YNISEE, KUN KOIRAHIEROJA KAISA VALTO VENYTTÄÄ TASSUA KOHTI KATTOA.

Koirahieroja
Kaisa Valton ja Karen välille on jo syntynyt luottamuksellinen asiakassuhde. KUVA: Pekka Rautiainen

Kuudetta kertaa koirahierontaan Etelä-Hämeen eläinlääkärikeskukseen tuotu Kare on jo tottunut käsittelyyn.

– Tässä on syntynyt luottamuksellinen asiakassuhde, Karen isäntä Jouko Vartiainen toteaa.

– Pistin kevättalvella merkille, että Kare alkoi lenkillä ontua etujalkojaan. Kun anturoiden välistä ei löytynyt mitään, tulimme eläinlääkärille. Lääkäri totesi, että Karella ei ole nivelvaurioita, mutta sillä on ikään liittyviä lihaskipuja ja -kireyttä.

Ensimmäiset viisi kertaa hieronnassa meni lihasten avaamiseen, ja tästä lähtien säännöllisiä käyntejä jatketaan jotta koira pysyisi jatkossa kunnossa. Koira käy hierojalla paljon isäntää useammin, Vartiainen tunnustaa.

– Olen laiminlyönyt oman fysiikkani hoidon, mutta kun on vastuun eläimestä ottanut, siitä pidetään huolta. Toive on, että Kare olisi seurana vielä 5–6 vuotta, ja että ne olisivat mahdollisimman hyviä vuosia.

Palvelus- ja työkoirien käyttäminen hieronnassa on Kaisa Valton mukaan jo hyvin tavallista.

Seurakoiria käytetään harvemmin ja yleensä vasta silloin, kun eläinlääkäri on sitä suositellut.

– Yhtälailla lemmikeillä vetävät lihakset jumiin ihan sohvalla makoillessa kuten ihmisilläkin. Parasta hieronta olisi ennalta ehkäisevänä. Nivelongelmista kärsivien lemmikkien kohdalla hieronnan myötä pystyy usein jopa vähentämään kipulääkitystä, Valto kertoo.

Valto hieroo koiria parina päivänä viikossa. Työhön hän on kouluttautunut Tampereen urheiluhierojakoulun koirahierojalinjalla, jonka jälkeen hän on suorittanut koulutuskeskus Salpauksessa koirahierojan ammattitutkinnon.

Koirien hierontaa koskevat samat periaatteet kuin ihmisillä.

Suurin ero on käsittelyn kovuus. Jokainen urheiluhierojalla käynyt tietää, että aina käsittelystä ei selviä ilman kipua ja kyyneliäkään.

– Koiria hieroessa potilasta kuunnellaan. Hieronta ei koskaan satu, Valto sanoo.

Karen käynnit hierojalla tulevat maksamaan Jouko Vartiaiselle vuodessa satoja euroja. Lemmikkivakuutus ei korvaa käyntejä, jotka johtuvat vanhenemisesta ja iän tuomista krempoista.

– Verrattuna siihen, miten paljon lemmikki antaa, hinta ei ole raha eikä mikään. Hieronnasta on ollut tavattomasti hyötyä.

Karen energisyys ja iloisuus on kasvanut silmin nähden, Vartiainen toteaa.

Kommentit | Bloggarit: Hämeen Sanomat Kirjoittanut: Teemu Räsänen


Koiran raapiminen voi olla merkki allergiasta

Terve koira ei raavi itseään. Koiran toistuva rapsutus, nuoleminen ja hankaaminen mattoa tai huonekaluja vasten ovat merkkejä epänormaalista ihon tilasta, jota hoidetaan ruokavaliolla, siedättämällä tai lääkkeillä.

Koiran raapiminen voi olla merkki allergiasta

Kutina on atopian ensimmäinen oire. Eläinlääkäri Pirkko Syrjäläisen mukaan atopia alkaa koiralla ennen kolmen vuoden ikää. Sen jälkeen ilmenevät iho-ongelmat aiheutuvat lähes aina jostain muusta syystä.

Terveen koiran ihossa oleva kosteussulku estää sen kuivumisen ja iho on tiivis ja muodostaa hyvän suojan ympäristöä ja allergeeneja vastaan. Atooppinen iho on kuiva ja tervettä hauraampi, jolloin allergeenit pääsevät sen läpi kosketuksiin immunologisten solujen kanssa.

– Tällöin koira saattaa herkistyä tietyille allergeeneille. Ihon kuivuminen entuudestaan lisää kutinaa, ja sen raapiminen voi aiheuttaa tulehduksia, jolloin ihon tila pahenee ja herkistyy yhä helpommin eri allergeeneille, Syrjäläinen kuvaa kierrettä, johon hoitamaton iho-ongelma saattaa johtaa.

Paras hoitotulos saavutetaan yhdistämällä siedätyshoito ja ruokavalio

Syrjäläinen kertoo, että atooppisen koiran iholla kasvaa normaalia enemmän bakteereja. Runsas bakteeripeite saadaan pois säännöllisillä shampoopesuilla. Lisäksi oikealla ruokavaliolla pyritään korjaamaan ihon pinnan vauriota ja kosteuttamaan sitä sisältä päin, jolloin ihon kosteussulku voi palautua.

- Eläinlääkäri kartoittaa ruokavalion ja eliminoi mahdolliset ruoka-aineallergiat. Erityisesti atoopikkokoiran ravinnon tulee sisältää runsaasti rasvahappoja, antioksidantteja sekä polyfenoleja, joilla on antihistamiinisia vaikutuksia. Välttämättömistä rasvahapoista omega-3 -rasvahapot hillitsevät tulehdusreaktiota ja  omega-6 -rasvahapot vahvistavat ihon kosteussulkua. Myös antioksidanttivitamiinit ja hivenaineet, kuten sinkki tukevat ihon terveyttä, Syrjäläinen luettelee.

Erilaisista ihosairauksista kärsivien lemmikkien omistajien kannattaa kääntyä oman eläinlääkärinsä puoleen hoitoa suunnitellessa. Koirien ihon terveyttä voidaan tukea ihoystävällisellä ruokavaliolla kuten Sensitive Skin, joka suojaa ihoa kuivumiselta välttämättömien rasvahappojen avulla. Tiettyjä allergisoivia proteiineja voidaan myös välttää uudella Ideal Balance ruoalla, joka sisältää valikoidut proteiinilähteet: tonnikalan ja perunan.

Jos näillä keinoilla koiran ihoa ei saada paranemaan, otetaan avuksi oireita hillitsevä lääkehoito tai siedätyshoito. Joko pistoksena tai suun kautta annettavalla siedätyshoidolla pyritään totuttamaan elimistö eliniäksi niihin ympäristön allergeeneihin, joita ei voi välttää.

– Siedätyshoidosta on todella hyviä kokemuksia sekä koirilla että kissoilla, Syrjäläinen vahvistaa.

Siitepölyallergia kurittaa koiria samoin kuin ihmisiä

 

Talvella oireeton, mutta muulloin oireileva koira ei todennäköisesti ole herkistynyt sisätila-allergeenille, vaan siitepölyille. Koiran oireet voivat olla ihmisen oireiden kaltaisia, kuten kutiavat silmät ja vuotava nenä tai ne ilmenevät hengitysteissä. Koiralle tavanomaisempia oireita ovat kuitenkin erilaiset iho-oireet, kuten atooppinen iho.

– Hyvin varhain keväällä oireilevat koirat reagoivat puiden siitepölyihin. Keskikesällä allergiaa aiheuttavat heinät ja loppukesällä rikkaruohot ja -kasvit sekä syksyllä lahottajasienet ja homeitiöt, Syrjäläinen listaa.

Kommentit | Bloggarit: Hämeen Sanomat Kirjoittanut: Teemu Räsänen


Agility - Voitonnälkä panee läähättämään

JÄMPTI OHJAAJA JA VILKAS KOIRA MUODOSTAVAT TIIVIIN PARIVALJAKON, JONKA JOKAINEN LIIKE ON LOPPUUN ASTI HIOTTU.

Agility
KUVAT: Terho Aalto

Belgianpaimenkoira Hilu tietää pääsevänsä treenaamaan. Nähdessään nurmikentän täynnä esteitä se alkaa kiemurrella Kim Kurkisen jaloissa. Katse kysyy: ”joko nyt?”

Irti päästyään koira lähtee pujottelemaan ja hyppimään esteitä silkasta innokkuudesta. Kurkinen ottaa komennon.

– Hilu, rengas! Pian, pian, pian! Hyvä tyttö, hän huutaa ja heittää kuolasta märän köydenpätkän karvakuonolle.

Pian onkin sikermän olennaisin sana. Agilityssä nopein rata voittaa, jos se on virheetön. Yksikään kisailija ei tavoittele muuta. Kurkinen voitti Hilun kanssa SM-kultaa agilityn yksilökisoissa tänä kesänä. Se oli Kurkisen ja Hilun ensimmäinen kultasija yksilönä.

Ohjaaja ja koira ovat todellakin yhdessä pelaava tehokas yksikkö.

– Ohjaajan tehtävä on näyttää reitti ja pysyä poissa tieltä. Koiran tehtävä on suorittaa esteet, Kurkinen selittää. Hän uskoo olevansa perfektionisti, koska agilityssä ohjaajan on pidettävä eleensä kurissa. Koira lukee jatkuvasti ihmistä.

– Jos tulee virhe, se on 90 prosentissa tapauksista ohjaajan vika. Joskus koira voi tehdä esteen väärin, vaikka se tietää, miten se kuuluisi tehdä. Siitä ei voi ottaa syytä omille niskoilleen. Onhan se tietysti vain eläin, Kurkinen pohtii.

Joskus omistajan läsnäolo tai pelkkä tuoksukin voi saada koiran keskittymisen herpaantumaan. Hilu ei ole Kurkisen oma koira, vaan asuu tämän perheen luona kisakausien ajan.

Agility on Hilulle tapa purkaa energiaa. Pitkän treenitauon jälkeen se alkaa haukkua enemmän ja tökkiä kuonollaan.

Palkaksi hyvästä suorituksesta Hilulle kelpaa mikä tahansa lelu. Kurkisen mukaan ruokapalkinnot rauhoittavat ja lelut kiihdyttävät koiraa. Siksi lelu on kisoissa parempi porkkana.

Kurkinen innostui agilitystä sattumalta, kun hänen siskonsa aloitti lajin 14 vuotta sitten. Kurkisen oma koira oli silloin samanikäinen kuin siskolla, joten he alkoivat yhdessä harrastaa.

Aluksi agility oli vain ajanvietettä. Sitten ensimmäisistä kisoista tuli hylkäys.

– Minulla on voimakas kilpailuvietti. Halusin näyttää, etten ole niin huono, hän tiivistää. Kiinnostus agilityä kohtaan kasvoi.

Koiraharrastuksien ulkopuolella Kurkinen on sairaanhoitaja. Hän myös vetää agilitykursseja ryhmille omalla kentällään ja treenaa tuttujen koiria kisakuntoon.

– Kaikista koiraroduista ei ole huipuksi, mutta kaikista voi tulla hyviä. Menestys vaatii tervettä rakennetta ja notkeutta. Se riippuu myös koiran persoonallisuudesta.

Lajia on harrastettu monien perheen koirien kanssa. Talossa on nyt yhtä aikaa kuusi koiraa ja kolme kissaa. Kurkisen oma ykköskoira, musta belgianpaimenkoira Zorro, on myös agilitytaituri.

Kurkinen kuvailee Hilua äkkiteräväksi, mutta myös kiltiksi ja mukautuvaiseksi. Agilityssä Hilun vahvuutena ovat voimakkaat hypyt. Hilu on nyt seitsenvuotias, mikä on Kurkisen mukaan optimi-ikä agilitykoiralle.

– Sanotaan, ettei vanha koira opi uusia temppuja. Se ei ole totta, koska Hilu on vasta minun kanssani oppinut paremmin kontaktiesteitä.

Agility hyväksyttiin 2016 viralliseksi urheilulajiksi. Harrastajien mielestä on ollut aina selvää, että laji ansaitsisi enemmän tunnustusta.

– Kyllä kentällä tulee hiki. Onhan tämä nyt enemmän urheilua, kuin vaikkapa petankki, Kurkinen hymähtää. Liikkeen ja dynaamisuuden lisäksi agility vaatii paljon ohjaajan aivotyötä.

– Haastavinta agilityssä on se, koskaan ei tule eteen samaa rataa. Kun kisarataan tutustutaan, pitää laatia suunnitelma, jossa on pysyttävä. Poikkeamisesta seuraa virheitä.

Silti kesän SM-kulta tuli, vaikka Kurkinen oli itse selkäkivuissa. Seuraavaksi lähdetään Ylöjärven Open SM-kilpailuun.

– Koira tekee sen mitä osaa. Jos se kerran oppii jotain, se osaa sen aina. Harjoittelu on oikeastaan vain ihmisen psyykeen koulimista.

FAKTA - Lajitietoa

Agility

Taustoja

Agility on koirien esteratakilpailu. Se kehitettiin esteratsastuksen pohjalta Englannissa 1970-luvulla.

Suomeen agility tuli vuonna 1986.

Sana agility on englantia ja tarkoittaa ketteryyttä.

Agility sai Valtion liikuntaneuvostolta urheiluluokituksen aiemmin tänä vuonna.

Lisensoituja agilityn harrastajia on Suomessa yli 13 500

Lajina

Agilityssä ohjaaja vie koiran läpi esteradan koskematta koiraan. Esteinä on muun muassa hyppyesteitä, putkia, pujottelukeppejä ja keinulautoja.

Lajissa on kolme kokoluokitusta, joissa koirat kilpailevat: mini, medi ja maksi. Hilu-koira kilpailee maksiluokassa.

Agility sopii kaiken ikäisille ihmisille ja useimmille koiraroduille. Suosituin rotu on bordercollie.

Agilityä voi harrastaa myös esimerkiksi kissojen, kanien ja ponien kanssa.

HITTITUOTE NYT HUIPPUHINTAAN!

Petsafe Treat & Train palkkauskone nyt entistäkin edullisemmin. Kenties markkinoiden edullisimpaan hintaan, vain
144,95 €.  Ostoksille >>

Asiakkaan arvostelu: Ihan huippu laite opettaa agilitykoiralle juoksukontakteja :) Tällä saadaan meidän tyttöjen juoksarit kuntoon! (Lähettänyt M&M 10. helmikuuta 2017)

Petsafe-treat-train

Kommentit | Bloggarit: Hämeen Sanomat Kirjoittanut: Teemu Räsänen


Nipsu auttaa voittamaan hammaslääkäripelon

HOITAMINEN HELPOTTUU, KUN HOITOLAKOIRA MAKAA MASUN PÄÄLLÄ RAUHOITTAMASSA POTILASTA.

Nipsu koira - hammaslääkäri
Hoitolakoira Nipsu on etsinyt lempipaikkansa potilaana olevan Päivi Lindstedtin sylissä, kun hammaslääkäri Richard Rydbeck ja suuhygienisti Ulla Belov tekevät hoitotoimenpiteitä.

Kun Päivi Lindstedt avaa oven hammaslääkäri Richard Rydbeckin vastaanotolle Parolassa, hoitolakoira Nipsunelistää innokkaasti valkoiset helmet kaulassaan heiluen vastaanottamaan tulijaa.

Tunnistettuaan tutun potilaan Nipsu aloittaa korviasärkevän ujelluksen ja paijauksien metsästyksen. Suurena koirien ystävänä Lindstedt ottaa vastaan kaikki Nipsun hellyydenosoitukset kielipusuja myöten.

Nipsu on myös syy, miksi Lindstedt käy juuri Rydbeckillä hoidossa.

– Mä jännitän ja pelkään niin paljon hammaslääkäriä! Kun Nipsu on täällä, kaikki on hyvin ja kipu tuntuu paljon vähemmän.

– Pyydän Nipsun aina odotustilaan. Kun saan rapsuttaa ja paijata sitä jo siellä, tulee sellainen ”Tervetuloa hammaslääkäriin” -fiilis, Lindstedt kuvailee tuntojaan.

Myös aikaa varatessaan hän aina varmistaa, että Nipsuvarmasti on paikalla kyseisenä päivänä.

Nipsu koira - hammaslääkäri

HAMMASLÄÄKÄRI Richard Rydbeck kertoo, että hoitolakoira vaikuttaa potilaaseen nimenomaan fysiologisesti, ei psykologisesti.

Pelkoa ja ahdistusta lieventävää oksitosiini-hormonia erittyy ja verenpaine laskee, kun potilas keskittyy koiran silittelyyn ja sen kanssa lepertelyyn sen sijaan, että miettisi puudutuspiikkiä, poraamista, hampaanpoistoa tai juurihoitoa.

– Nipsu vaikuttaa ilmapiiriin niin, että potilaan on huomattavasti helpompaa rentoutua. Me voimme keskittyä hampaidenhoitoon ja potilas Nipsuun.

RYDBECK ON HOITANUT paljon akuuttipotilaita, jotka kärsivät hammaslääkäripelosta.

– Se on yllättävän iso ryhmä ihmisiä, jotka eivät käy hammaslääkärissä sen takia, koska he pelkäävät. Yleisterveyden kannalta olisi tärkeää saada heidät hoitoon ajoissa. Hoitolakoira on siihen helppo, halpa ja turvallinen keino.

Nipsu koira - hammaslääkäri
Nipsu ei ole moksiskaan, vaikka potilaat vaihtuvat ja ympärillä häärätään. KUVAT: Toni Rasinkangas

PÄIVI LINDSTEDT innostuu muistelemaan ensimmäistä hoitokertaansa Nipsun kanssa.

– Se nostettiin mun syliin, ja sen jälkeen keskityin vain siihen enkä ollenkaan siihen, mitä minulle tehtiin. Nipsulla on ihan selvästi joku hoito-ominaisuus. Siinä se oli sylissä lämpimänä käärönä. Ilman Nipsua en varmasti olisi pystynyt tulemaan näihin aika hankaliin hoitoihin, hän kertoo.

Lindstedt korostaa, että hoitotilanteessa mennään silti täysin koiran ehdoilla.

– Jos se haluaa mennä pois sylistä, se saa vapaasti mennä.

TÄLLÄ HOITOKERRALLA Nipsulla ei ole aikomustakaan poistua Lindstedtin sylistä, vaan se painautuu tiiviisti jalkojen päälle, etsii päälleen hyvän asennon ja alkaa ”pilkkiä” luomien painuessa pikkuhiljaa kiinni.

Potilaana Lindstedtillä ei todellakaan näytä olevan huolen häivää, vaikka Rydbeck hoitaa häntä suuhygienisti Ulla Belovin avustaessa.

– Olen itsekin henkeen ja vereen koiraihminen ja Nipsun varamamma. Hoitolakoira on oikein hyvä juttu. Niitä pitäisi olla myös terveyskeskuksissa, missä on paljon lapsipotilaita, toteaa Belov, jolla itsellään on yorkshirenterrieri.

– Mun koira ja Nipsu ovat bestikset, hän lisää.

Susanna Lähdekorpi

DreamPetStore verkkokauppamme Hullu varastontyhjennys sai jatkoa - Tuotteita koirille superedullisesti. Katso hullut hinnat täältä >>

Kommentit | Bloggarit: Hämeen Sanomat Kirjoittanut: Teemu Räsänen


Tulkkina eläimen ja ihmisen välillä

ENTINEN POKERIAMMATTILAINEN PETTERI WAHLMAN LÖYSI ITSESTÄÄN HERKÄN PUOLEN.

NYKYÄÄN HÄN TOIMII ELÄINKOMMUNIKOIJANA. Tuulia Viitanen Hämeenlinna


Tulkkina eläimen ja ihmisen välillä
Eläinkommunikoija Petteri Wahlmanilla on kaksi kissaa. Silittelyvuorossa on Nauku, joka on kova juttelemaan. KUVA: Esko Tuovinen

Mitä muut ajattelevat minusta? Sitä Petteri Wahlman on ajatellut viime vuosina paljon.

Lokakuun alussa Wahlman rohkaistui. Puolentoista vuoden harkinnan jälkeen hän lopetti pokerin ammattilaisuran ja perusti yrityksen nimeltä Owlsoul. Yrityksen toimialaa on eläinkommunikointi.

Eläinkommunikoinnilla tarkoitetaan eläimen kuuntelua.

– Kun eläimeen keskittyy, pystyy havainnoimaan eläimen tuntemuksia. Eläinkommunikoijan tehtävä on tulkita eläimen viestejä.

Wahlmanin mukaan moni suhtautuu eläinkommunikointiin skeptisesti. Niin hän itsekin teki ennen kuin tutustui alaan.

Entinen pokeriammattilainen törmäsi eläinkommunikointi-sanaan netissä surffaillessaan. Kiinnostus heräsi, ja Wahlman alkoi ottaa asiasta selvää.

– Prosessi oli pitkä, sillä olin hyvin epäileväinen asian suhteen. Mietin, mihin kommunikointi perustuu ja onko se ympäripyöreää puhumista.

Testausmielessä Wahlman lähetti lapsuudenkotinsa kissan kuvan yhdelle eläinkommunikoijalle. Hän halusi kokeilla, millainen palaute kissasta tulee takaisin.

Eläinkommunikoijan tiedot kissasta ja sen luonteesta pitivät kutinsa. Wahlman otti yhteyttä toiseen kommunikoijaan, koska epäili edelleen, että ensimmäinen oli osunut tuurilla oikeaan luonnekuvaukseen ja eläimen lempi-ihmiseen.

– Toisen jälkeen alkoi tulla olo, ettei eläinkommunikointi ollut huijausta. Otin yhteyttä kolmeen eri kommunikoijaan ja sain kaikkiaan kymmenen eri eläinkommunikointia. Ihmettelin, mistä nämä saivat eläimestä niin paljon oikeaa tietoa.

Asiasta innostuneena Wahlman alkoi itse opiskella alaa. Hän luki kirjoja ja harjoitteli omien kissojensa kanssa. Eläinkommunikointikurssilla hän pääsi harjoittelemaan kommunikointia muutaman vieraan eläimen kanssa. Siitä syntyi innostus, vaikka ala tuntui ensin vaikealta.

– Mielen pitää olla tyhjä muista ajatuksista, muuten eläintä ei kuule.

Wahlman kertoo, että eläimiltä saa paljon tietoa. Usein ne tulevat erilaisina tuntemuksina, jotka Wahlman pukee sanoiksi. Hänelle tulee mieleen myös kuvia, jotka hän muuttaa sanoiksi.

Ihmiset haluavat tietää usein lemmikkiensä ajatuksia ja miten ne kotonaan viihtyvät. Eläimiltä ihmisille tulee usein toiveita, jos ne haluaisivat jonkin asian olevan toisin.

– Aika usein lemmikit toivoisivat, että omistajat olisivat enemmän eläimelle läsnä ja saatavilla.

Wahlmanin mukaan eläimet voivat pääsääntöisesti hyvin, mutta toimivat omistajiensa ”pesusieninä” eli imevät ihmisen murheet ja paineet.

– Jos ihminen ei voi hyvin, ei eläinkään usein voi.

Wahlman sanoo, että eläinkommunikoinnista saa konkreettista hyötyä, sillä eläimen hyvinvointi on ihmiselle tärkeää.

– Tilanteessa voi tulla esille käänteentekeviä asioita. Eläimillä on ajatukset ja tunteet. Moni alkaa nähdä lemmikkinsä eri tavalla. Esimerkiksi pikkukoirilta tulee usein isoja ajatuksia.

Wahlmanin mukaan omien eläinten parissa omat ajatukset usein sekoittavat kommunikointia eläimen kanssa.

Sen vuoksi hän ei myöskään tee kommunikointia ”livetilanteessa” vaan siten, että omistaja lähettää hänelle eläimensä kuvan. Mitään taustatietoja ei tarvita. Yhden eläimen parissa Wahlman viettää aikaa noin kaksi tuntia.

– Livetilanteessa on aina hälinää. Tämä vaatii sen, että on rauhallista ja mieli tyhjä.

Wahlmanin mukaan eläinkommunikointikoulutusten jälkeen suhde omiin kissoihin muuttui. Etenkin Wahlman ymmärsi paremmin arkaa Lumoa.

– Suhteemme syveni, ja kissan arkuus lähti pois.

Tässä tullaankin juuri siihen pointtiin, joka Wahlmanin mukaan tulee kerta toisensa jälkeen eläinten kanssa esille.

– Eläimet ovat tyytyväisiä, kun ihminen kuuntelee heitä.

Mitä sitten Wahlmanin ratkaisusta on ajateltu?

– 95-prosenttisesti pelkkää hyvää. Tämä on mun juttu. Taloudellisesti tällä ei tietenkään rikastu, mutta ei raha ole elämässä tärkeintä. Hienointa on se, kun voi auttaa muita. HÄSA

FAKTA

Kuka?

Petteri Wahlman

33-vuotias

Asuu Hämeenlinnassa, lähtöisin Lahdesta.

Perhe: vaimo ja kaksi lasta.

Harrastaa luonnossa liikkumista ja liikuntaa.

Suurin voitto elämässä:

Unelmien toteuttaminen ja eläinkommunikointiin tutustuminen.

Lisätietoja: www.owlsoul.fi

Mitä kommunikoija näki?

Petteri Wahlman tulkitsi Hämeen Sanomien pyynnöstä itselleen ennestään tuntematonta hevosta kolmen valokuvan perusteella.

Testihevonen on 25-vuotias lämminveriravuri Ulla, joka on ollut samalla omistajalla vuodesta 1997. Wahlman lähetti pitkän vastauksen, josta tähän on poimittu muutamia kohtia, sekä osumia että huteja.

Wahlman: Ullasta tulee ensimmäisenä mieleen hyvin ystävällinen tunne. Tuntuu huomioivan muut. Ja löytyy myös tietynlaista pilkettä silmäkulmasta. Hyvin innoissaan omasta ihmisestään.

Omistaja: Ulla on hyvin ystävällinen ja rauhallinen. Sitä voi pyytää jäämään viimeiseksi laitumelle illalla, ja se odottelee rauhassa vuoroaan. Suhteemme on pitkä, ja voin esimerkiksi kulkea Ullan kanssa ilman riimua.

W: Näen hevoskuljetusauton tai kärryn, missä Ulla on, ja koen tässä hieman pelkoa. Ei ole mieluinen paikka.

O: Ullaa ei ole kuljetettu ajoneuvoilla 17 vuoteen. Kuljetukset ovat aina menneet hyvin, ja Ulla on ollut rauhallinen.

W: Ikään kuin Ullalla ja Ullan omalla ihmisellä olisi jokin yhteinen syöminen. Koen, että Ulla ja oma ihminen jakaisivat syömishetken keskenään.

O: Ulla tietää saavansa ruisleipää ratsastuksen jälkeen. Se ei kerjää herkkuja, mutta ratsastuksen jälkeen se tietää odottaa leipäpalaa.

W: Ulla on aivan kuin leikkisä hevonen myös. Näen Ullan hetken tarkkailemassa muita, ja sitten se yhtäkkiä innostuu ja lähtee juttuihin mukaan.

O: Ullan ”huumorintaju” on enemmän tarkkailijan huumoria. Se saattaa tyynesti katsella, kun saavun ja huhuilen, ja vasta kun olen tarponut tarpeeksi pitkälle, se vaivautuu tulemaan vastaan.

W: Ulla on enemmän sellainen, että tykkää, jos siihen tullaan tutustumaan yksin eikä isomman ryhmän kanssa.

O: Ulla ei tosiaan ole mikään tyrkky, vaan mieluummin pitää oman tilansa. Se ei ole ensimmäisenä portilla, eikä välttämättä siihen tullessaankaan välitä rapsuttelusta. Koiria se nuuhkii mielellään.

Marika Riikonen

Kommentit | Bloggarit: Hämeen Sanomat Kirjoittanut: Teemu Räsänen


Hyvää oloa harrastuksista!

Koirat laiturilla

Koska kuulin, että DreamPetStoren blogit - osio harmillisesti loppuu, halusin kirjoittaa viimeisen oman blogikirjoitukseni aiheesta, joka on erityisen tärkeä minulle. Yllättäen kyseinen aihe käsittelee koiraharrastusta, mutta myös koiria ja harrastuksia erikseenkin.

Koirat_syksy

Meille jokainen koiristamme on alusta asti ollut perheenjäsen ja ystävä, jonka kanssa voi harrastaa, tehdä töitä ja jolle voi vaikka kertoa suurimmat huolenaiheensa ja vuodatuksensakin kun mieli on maassa. Saattaa olla, että olen itse monien muiden silmissä se fanaattinen koiraihminen, jonka elämästä ja ajasta koirat vievät ison osan, joka ei puhu muusta kuin koirista ja kaikesta niihin liittyvästä, saati tee muuta kuin ole ja harrasta koirien kanssa. Totta kai elämääni kuuluu muutakin, työt ja harrastukset, kaverit ja parisuhde, mutta olen kuitenkin sitä mieltä, että jokainen meistä saa itse päättää mitä pitää elämässään tärkeänä ja mitä haluaa elämässään tehdä ilman että joutuu selittelemään sitä muille. Onnellisuus ja elämänilo ovat mielestäni erittäin hyvät mittarit omille tekemisilleen ja harrastuksilleen. Itse huomaan usein rankkojen treenienkin jälkeen hymyileväni, vaikka joka paikkaan sattuisi tai jokin ei alkuun olisi onnistunutkaan niin kuin olin asian etukäteen miettinyt.

Heidi_salo_koira

Koiraharrastukset ja CrossFit ovat minulle juuri ne harrastukset, jotka auttavat minua jaksamaan arjessa ja töissä tai kun se päivä ei ole alkanut parhaalla mahdollisella tavalla. Ja oli se oma laji sitten mikä tahansa, tuottaahan se erityisen suurta iloa ja onnea kun asioissa kehittyy, onnistuu tai oivaltaa jotakin aivan uutta. Myös arjen tuomat rutiinit sekä kiireet hellittävät juurikin harrastusten aikana, saan hyvän mielen koko päiväksi ja myös fyysinen jaksamiseni on parantunut harrastusten myötä. Aiemmin, paljon ennen koiria ja harrastuksia olin usein väsynyt ja tylsistynyt. Mutta sen oman harrastuksenkin löytäminen vaatii aikansa, sillä lajin pitää olla itselle tarpeeksi vaihtelevaa, mielekästä ja motivoivaa. Kun otimme ensimmäisen koiramme Benjin, ja sen myötä löysin sen meidän lajin, muuttui myös asenteeni ja tekemisen intoni, vaikka aiemmin en kokenut, että elämästäni olisi puuttunut mitään.

Koira_jarvi1

Näiden harrastusten parissa olen saanut myös monia uusia ystäviä sekä tuttuja, mahtavia harrastuskavereita ja kultaakin kalliimpia neuvoja edistymiseen ja kehittymiseen. On itketty ja naurettu, purtu hammasta ja poljettu jalkaakin, mutta lopulta asioiden kehityttyä oikeaan suuntaan on myös oma ajattelu ja lähestymistapa erilaisiin asioihin kehittynyt huimasti, puhumattakaan harrastusten positiivisista vaikutuksista eläimeen tai koiran ja ohjaajan väliseen suhteeseen. Toki asian kääntöpuolena pitää muistaa kohtuus ja tasapaino kaikessa, niin työssä kuin harrastuksissakin, itsellämme ja koirillammekin. Ilman tätä kaikkea minä en todennäköisesti olisi minä, tai ainakaan yhtä tyytyväinen elämään ja arkeen juuri tällaisena! Haluan kiittää kaikkia, jotka blogia ovat käyneet lukemassa ja DreamPetStorea tästä mahdollisuudesta kertoa omia juttuja mahtavilla sivuillanne. Haluan myös toivottaa ihanaa ja vauhdikasta loppuvuotta teille kaikille!

- Heidi ja koirat

“Koirilla on kyky löytää ihmiset jotka tarvitsevat niitä, ja täyttää se tyhjyys jota emme edes tienneet olevan olemassa.”

Koirat

Kommentit | Bloggarit: Heidi Salo Kirjoittanut: Teemu Räsänen


Viimeinen ajatuksenvirta

Olin jo kirjoittanut blogin valmiiksi, kun kuulin että tämä jäisikin viimeiseksi. Halusin sittenkin kirjoittaa jotain muuta. Ajatuksia siitä, miksi ihmisten ja koirien ja koirien ja koirien ja ihmisten ja ihmisten on välillä niin kovin vaikeaa tulla toimeen? Ymmärtää toisiaan? Asettua toistensa asemaan?

Koira_kuva

Viime vuosina on tutkittu ja kirjoitettu paljon siitä, mitä koira tuntee ja ajattelee ja ymmärtää. Itse luin vastikään Tuire Kaimion blogin naakoista, hieno kertomus siitä kuinka yksi koulutettu naakka sai parikymmentä muuta oppimaan seuraamalla ja vuosien päästä kokonainen valtava naakkayhdyskunta olikin oppinut tuon alunperin yhdelle opetetun tempun. Miten tieto oli siirtynyt? Blogi luettavissa täältä ylen sivuilta: http://yle.fi/uutiset/3-9245545

Tämä, kuten muutkin aiheesta tehdyt viralliset tai epäviralliset tutkimukset saavat kyllä ajattelemaan. Kuinka paljon eläimet oikeasti ymmärtävät? Kuinka paljon enemmän ne hahmottavat maailmasta ja tuntevat sellaista, mitä emme pysty kuvittelemaan niiden tuntevan? Meillä ihmisillä on kyky empatiaan, kyky ajatella asioita hyvin monimutkaisesti ja perustella asioita itsellemme ja toisillemme. Pystymme puhumaan useita eri kieliä ja hallitsemaan käsitteitä – mutta silti se tärkein, oman ja toisen kehonkieli, kehon viestien hallitseminen tuntuu olevan aina vaan enemmän hukassa. Samaan aikaan kun ihmisten keskuudessa leviää Hidasta ja viisasta elämää-trendi, ihmiset ovat aina vaan itsekkäämpiä, enemmän pahoinvoivia, enemmän suorittavia. Elämä on kilpajuoksua. Pitää, pitää, pitää. Pitää ehtiä kuntoilla, huolehtia itsestä, olla hyvä ystävä, hyvä puoliso, hyvä vanhempi, hyvä lapsi, hyvä työntekijä, hyvä ihminen.

Olen aiemmin ajatellut, että koira ei osaa moisia paineita ottaa. Koira on koira ja elää vain hetkessä. Ja niin se onneksi pitkälti taitaa ollakin. Mutta seuratessani lähipiirissä ihmisiä, joiden oma elämä on solmussa – näyttää koirienkin elämä menevän yhä enemmän sotkuiseksi. Esiintyy ahdistuneisuutta ja ongelmakäytöstä: paikkojen tuhoamista, karkailua, syömättömyyttä, laihtumista, jatkuvaa kiihtymystä ja sitä seuraavia ongelmia: tihentynyttä virtsaamisen tarvetta ja levottomuutta, vaeltelua, huonoja yöunia, liiallista reagointia kaikenlaiseen kuten normaaleihin naapuruston ääniin. Kuulostaa loppujen lopuksi aika samalta kuin meidän ihmisten stressioireet, eikö? Kun mieli on liian kierroksilla, se alkaa yhä enemmän reagoida ympäriltä tuleviin ärsykkeisiin ja siihen on yhä vaikeampaa vaikuttaa. Tämän olen huomannut jo vuosia ongelmakoiratyössä: korjausprosessin alussa koirien mieli on niin suurilla ja kovilla kierroksilla, että siihen vaikuttaminen vaatii valtavan paljon. Vasta stressin poistumisen myötä alkaa löytyä rentous, vaellusmielentila ja vaikutusmahdollisuudet. Eli emme taidakaan olla niin kovin erilaisia? Koira on kuin peili. Onko koirallasi hyvä kanssasi? Onko se rento, tyyni, rauhallinen ja hyvässä mielentilassa lähelläsi? Nukkuu hyvin ja muutoin on virkeä ja valpas? Syö hyvin?

Poisluetaan tietenkin kaikki oikeat sairaudet, mutta käytösongelmista puhuttaessa koiran suurin ongelma on aina ihminen. Ihmisen ongelmat, kiire, stressi, työpaineet, parisuhdehuolet, perheen sisäiset ongelmat vaikuttavat aina jossain vaiheessa ja jossain määrin myös koiraan ja tulevat myös sen ongelmiksi. Toivotan siis empatiaa, ymmärrystä, ystävällisyyttä, rakkautta, lempeyttä, rauhaa, tyyneyttä, jämäkkyyttä ja turvallisuutta. <3 Näillä eväillä voi helliä omaa itseä ja koiraa. Kaikkea hyvää kaikille lukijoille ja ihanaa loppuvuotta! Hundaamo kiittää :)

Kommentit | Bloggarit: Anu Tuomi Kirjoittanut: Teemu Räsänen


Kissako muka naukuu vain ihmiselle?

Karvapäiden käyttäytymisestä, äänistä ja eleistä saa jatkuvasti lukea erilaisia tulkintoja niin lehdistä kuin netistäkin. Välillä tulee miettineeksi, että kuinkahan tieteellisiin tutkimuksiin niissä esitetyt faktat perustuvat.

Viimeksi törmäsin sepustukseen, jossa ihan pokkana väitettiin, että kissa naukuu vain ihmiselle, mutta ei lajitovereilleen. Kolmenkymmenen vuoden kokemuksellani sanoisin, että tällainen lausunto on täyttä puppua. Jos ette usko, niin tulkaa kylään.

Kissa

Ragdollimme Terho hölkkää ensimmäiseksi ulos päästyään naapurin tontin rajalle ja alkaa maukua niin vietävästi. Melu ei takuulla ole tarkoitettu naapurin nuorelle isännälle tai hänen morsiamelleen, vaan talon kissalle, jonka nimi on Astra. Jos Astra ei ole himassa eli pihalla, Teukka lönköttelee seuraavaan mielipaikkaansa, eli toisen naapurimme aidan vierustalle. Konsertti alkaa taas ja toiselle katille sekin on suunnattu.

Mukavaa on tietysti lukea siitä, että jos kissa nuolee isäntänsä päätä, niin kyseessä on voimakas kiintymyksen ele. Sen verran ahkerasti Onerva kuitenkin lipoo meikäläisen pälvikaljua, että olen alkanut epäillä sen rakastavan hilsettä tai hilsettä poistavan hiusveden makua.

Mielenkiintoinen on sekin väite, että kissa hinkkaa ihmisen housunlahkeita ja jalkoja, koska isäntä tai emäntä tuoksuu sen mielestä omituiselle. Eläin haluaa näin tartuttaa oman turvallisen hajunsa ihmiseen. Kai minä sitten tuoksun aina omituiselle, koska Terho luuttuaa minut edellä kuvatulla tavalla joka ikisenä aamuna, kun keittelen kahvia.

Kissa

Yhdellä nettisivulla kehotettiin siristelemään kissalle silmiä, koska se tekee eläimen olon turvalliseksi. Kehtaisiko tuollaista kokeilla? Kissoille voi kuulemma myös maukua takaisin. Taidan sentään jättää väliin.

Kissojen ääntelyistä ja eleistä lukemani jutut voin kyllä yleensä allekirjoittaa, ovathan ne aika universaalia kamaa. Yksi erikoisuus meidän taloudessamme kuitenkin on. Pikku Onerva sanoo erittäin kovaan ääneen Njam Njam Njam, ennen kuin se oksentaa pihalla popsimansa ruohonsilput eteisen matolle. Ja sanoo sen tosiaankin niin, että nuo j-kirjaimetkin kuuluvat selvästi kuin selkokielisissä uutisissa. Mahtaa olla ainoa laatuaan maailmassa, epäilen minä.

Kommentit | Bloggarit: AP Sarjanto Kirjoittanut: Teemu Räsänen


Elämää metsästyskoirien kanssa

Koira_metsästys

Meille koiraa hankittaessa on ollut tärkeää valita yksilö, jolla on rodunomaisia piirteitä ja riistaviettiä metsästykseen. Myös metsästykseen soveltuvat rodut ovat olleet ehdoton edellytys koiran valinnassa. Vaikka koirat ovat meillä ensisijaisesti perheenjäseniä, on ollut tärkeää, että ne toimivat juuri niissä tehtävissä, joihin ne on alun perin jalostettu ja pennusta aikuiseksi koulutettu. Esimerkiksi kultainennoutaja on niin suosittu rotu, että pentua hankittaessa on valinnanvaraa reilusti. Ja kun itse tietää, mitä koiralta haluaa tulevaisuudessa, on helpompaa valita tietynlaisen luonteen omaava koira. On myös hyvä kysellä ja olla yhteydessä eri kasvattajiin ja pentua valittaessa kysyä myös kasvattajan mielipidettä sopivasta pennusta. Kasvattajat tietävät usein hyvin jo pienistä pennuista, mikä pentueen pennuista on rohkea ja riistaviettinen ja mikä on oikea valinta kotikoiraksi.

Moneen otteeseen on tullut naurettua kuinka meidän perheeseen on sattunut maailman innokkaimmat noutajat, joiden mielestä mikä tahansa harrastus on maailman paras juttu. Saa olla erittäin tyytyväinen, että omat koirat soveltuvat moniin eri lajeihin metsästyksestä puhumattakaan. Ja vaikka itse on koulutuksessa epäonnistuttukin huolella monia kertoja, koiran luonne ja tekemisen into ovat antaneet paljon omia virheitä anteeksi. Venäjänajokoiriin vasta Frejn kautta enemmän tutustuneena olen yllättynyt niiden rauhallisuudesta ja pitkäjänteisyydestä. Vaikka kyseessä on todella nuori koira, jaksaa se ihan eri tavalla keskittyä esimerkiksi jäljellä kuin vastaavasti saman ikäinen noutaja. Rotujen väliset luonne-erot ovat olleet mielenkiintoista seurattavaa.

Koira_metsästys

Puolitoistavuotias venäjänajokoiramme Frej onkin jo aloittanut meneillään olevan metsästyskauden melko lupaavasti. Ajoja on tullut niin ketulle kuin jäniksellekin, on jäljestetty supia ja selvästi huomaa, kuinka koiran työ on sillä verissä ja se saa sen innostumaan. Toki ikänsä mukaisesti Frej kaipaa hieman rohkeutta ja iän tuomaa viisautta lisää. Meidän metsästäjämies on jaksanut päivästä tai kelistä riippumatta viedä koiraa jäljille harjoittelemaan ajoja ja juoksemaan sekä kiinnipitoaikana pyörälenkeille tai pitkille kävelyille. Elämä ajokoiran kanssa on itselleni melko uutta, kun koira irtipäästyään lähtee melkein saman tien hajujen perässä eikä olekaan niin kiinnostunut siitä ihmisestä, kuten vaikka meidän noutajat. Avomieheni on innokas metsästäjä ja itsekin pidän etenkin sorsametsällä mukana olosta. Myös kotaretket ja luonnossa liikkuminen ovat asioita, joista meidän perheessä nauttivat niin ihmiset kuin koiratkin.

Koira_metsästys

Totta kai on sanomatta selvää, ettei jokainen tietyn rodun edustaja sovellu kaikkiin tarkoituksiin, joihin se on alun perin jalostettu. Esimerkiksi 3-vuotias kultainennoutajamme Bablo on vielä hieman epävarma sorsien noutamisessa vedestä, koska ei ole ihan se maailman paras uimari. Tästä syystä vanhempi kultaisemme Benji on mukana sorsastuksessa ja Bablo taas kyyhkynmetsästyksessä. Bablo osaa olla paikoillaan todella hiljaa ja noutaa innokkaasti pitäen riistaa suussaan pehmeällä otteella. Benji taas nauttii täysillä uiden noutamisesta ja mutaisista lammista. Samassa rodussa luonteiden ja rodunomaisten ominaisuuksien hajonta voi olla jopa yllättävän suurta. Hyvinä esimerkkeinä tästä ovat mm. noutajat, jotka eivät nouda tai ui, haukkuvat lintukoirat, jotka eivät hauku sekä ajavat koirat, jotka eivät aja. Se ei toki tee koirasta huonoa perheenjäsentä, mutta silloin sen käyttötarkoitus metsästyksessä ei täyty.

Koira_metsästys

Olen itse kouluttanut melko pitkälti meidän perheen noutajat ja avomies on keskittynyt ajokoiraan. Koulutus metsästykseen ja sen ylläpitäminen on ollut mielekästä ja vaihtelevaa, vaatinut pitkäjänteisyyttä sekä jatkuvuutta ja siitä on ollut paljon hyötyä, jos asiaa miettii sekä metsästyksen että rodulle tyypillisen tekemisen kannalta, puhumattakaan koiran ja ohjaajan yhteistyöstä. Kaikki ei ole sujunut ihan oppikirjojen mukaan, mutta näin jälkeenpäin mietittynä tuskin kaikki on ihan metsäänkään mennyt ;) Koulutus on luultavasti yksi sellaisista asioista koiranomistajan arjessa, joka ei tule koskaan päätökseen. Ehkä juuri tästä syystä uusien asioiden kokeilu ja koiraharrastus yleensä on niin mielekästä.

Koira_metsästys

Kommentit | Bloggarit: Heidi Salo Kirjoittanut: Teemu Räsänen


Kohtaamisia

Ongelmakoira. Se on sanana hyvin ongelmallinen. Ihmisten tuntuu olevan todella vaikeaa myöntää, että he omistavat ”ongelmakoiran”. Ja toisekseen – ongelma hyvin harvoin on koirassa, eli onko oikeastaan olemassakaan ongelmakoiria? Koiraongelma on ehkä kuvaavampi sana. Käytetään tässä tekstissä siis sitä.

Minulla oli ensimmäisen koirani kanssa kohtuullisen vaikeita ongelmia. Se pissaili sisälle, haukkui ja ulisi yksinollessaan, rähisi lenkeillä vastaantulijoille ja näillä käyttäytymismalleillaan vaikeutti arkeamme suuresti. Stressasin joka päivä lenkkejä ja kotoa pois olemista, kun tiesin että se ääntelee ja muut ihmiset ärsyyntyvät ja häiriintyvät siitä. Lenkkiaikoja oppii nopeasti muokkaamaan sen mukaan, milloin ulkosalla liikkuu mahdollisimman vähän muita ja reitit oppii valitsemaan viisaasti siten, että vastaantulijoita on minimaalisen vähän. Asuimme tuohon aikaan Lahden keskustassa, joten aika taitava tarvitsi ollakin, että onnistuin välttelemään muita koiranulkoiluttajia ja välttymään pitkälti törmäyksiltä rappukäytävässä. Kotiin en kuitenkaan voinut linnoittautua ja stressi koulupäivistä oli melkoinen, kun tiesin koiramme haukkuvan ja ulisevan vanhassa kerrostalossa, eikä asunnossamme ollut edes väliovea.

Koira_katsoo

Kun sitten löysin meille avun ja saimme koulutuksen avulla ”elämämme takaisin”, aloin haaveilla siitä, että voisin jonain päivänä itsekin auttaa muita. Eihän kyse kuitenkaan loppujen lopuksi ole mistään ydinfysiikasta. Välillä minua suorastaan turhauttaa se, miten yksinkertaisena koiraa pidetään ja toisaalta toisessa hetkessä koiran kuvitellaan osaavan ajatella kuten me ihmiset. Itse ajattelen, että koira ei esimerkiksi mitenkään sisäsyntyisesti tiedä oikeaa ja väärää. Uskon kuitenkin, että koira voi kokemusten ja kasvatuksen kautta oppia tietämään mikä toiminta on ei toivottua, eli väärää. En kuitenkaan usko, että se osaisi katua tai olla pahoillaan – ei se pysty sellaiseen empatiaan. Ihmisen mielentiloja se kuitenkin tunnistaa ja reagoikin niihin uskomattoman herkästi ja hienosti. Eli ”katuva” tai ”pahoillaan oleva” koira voi kyllä tunnistaa ihmisen matalan mielen ja pyrkiä sen takia kiehnäämään tai kasvoja nuolemaan, mutta en usko sen liittävän itseään tapahtuneeseen tai kokevan syyllisyyden tuntoja aiheuttamastaan mielipahasta.

Koirissakin on eroja, aivan kuten meissä kaikissa. On herkempiä tyyppejä ja sitten niitä taivaanrannanmaalareita. On viilipyttyjä ja sitten niitä, joille jokainen pissitty heinänkorsi on elämän suurin ihme. Mielestäni meidän tehtävämme koiranomistajina on opetella tuntemaan se oma koira. Opetella tuntemaan sen luonne ja tunnistamaan miten se viestii ja millä tavoin se reagoi ulkomaailmaan ja sen jälkeen opetella ennakoimaan ja vaikuttamaan siihen.

Koiralauma

Aikaa kului ja ahmin tietoa, oppia, arvokasta kokemusta. Sain hienoja onnistumisia ja karvaita epäonnistumisia. Paras oppi tulee ehkä niiden pettymysten ja epäonnistumisten kautta. Silloin joutuu tarkastelemaan mikä oikein meni pieleen ja saa loistavan mahdollisuuden kehittyä, jos pystyy tunnistamaan nuo kohdat missä olisi pitänyt tehdä toisin.

Lopulta olin kollegani mielestä valmis perustamaan oman yrityksen. Itse en uskonut itseeni vielä aivan niin vahvasti, mutta perustin yrityksen kuitenkin. Ja yllätyin siitä, kuinka ihmisiä koiraongelmineen riitti, alusta lähtien. Toimin ensimmäiset vuodet päätoimisena yrittäjänä ja pyrin koko ajan kehittämään koulutukseni sisältöä asiakasta paremmin palvelevaksi. Oman elämäntilanteen vuoksi muutin yrittämiseni osapäiväiseksi kolmantena yrittäjyysvuonna, mutta jatkoin toimintaa kuitenkin toisen työn rinnalla koska kysyntä oli niin kova. Viime vuonna aloin haaveilla taas kokopäiväisestä yrittäjyydestä, kun koulutuskalenteri oli myyty jo monta kuukautta eteenpäin. Toteutin tämän haaveen vuodenvaihteessa ja jäin kokopäiväiseksi yrittäjäksi. Jälleen asiakkaita riitti. Tunsin kuitenkin aina vaan suurempaa ja suurempaa epätoivoa ja turhautumista. En niinkään siitä, että uusia ongelmia tuli aina – siitähän minä sain leipäni. Vaan epätoivoa siitä, että koulutuksen käyneet ja koulutuksessa olevat asiakkaat palasivat takaisin samojen ongelmien kanssa. Olin pyrkinyt yksinkertaistamaan asiat, mutta samalla oma tietoni ja kokemukseni kasvoi ja ymmärsin koko ajan enemmän. Näin koko ajan pienempiä ja pienempiä asioita ja ilmentymiä, joihin puuttumisella oli kokonaisuuden kannalta oleellinen arvo. Tuntui kuin olisin ollut spiraalissa, jonka vauhti vaan kiihtyy ja kiihtyy. En pääse keskipisteeseen, vaikka näen tien joka sinne johtaa.

Koira

Maisema

Mietin, että miksi näiden asioiden ymmärtäminen ja sisäistäminen on niin vaikeaa? ”Kukkahattutädit” voivat kommentoida tähän, että metodini ovat vääriä. Aivan sama ilmiö tapahtuu kuitenkin myös ”toisella laidalla” koulutuskenttää. Ihmiset innostuvat oppimisesta, pääsevät koiransa kanssa eteenpäin – ja sitten sama tapahtuu. Ongelmat palaavat pikkuhiljaa ja ihmetellään miksi näin kävi.

Kysehän on loppupeleissä kommunikoinnista. Mutta onko niin, että kommunikoinnista onkin tullut aikamme suurimpia haasteita? Ihmisten välinen kommunikointi on siirtynyt someen, watsappiin ja skypeen. Milloin ihminen ehtii kohdata toisen ihmisen? Kuka enää juttelee kanssaihmisten kanssa bussipysäkillä? Onko aikaa tehdä havaintoja toisesta ihmisestä, minkäköhänlainen päivä hänellä on ollut tai miksi mieli on tänään apea. Ehtiikö sitä huomata? Kuinka usein perhe enää istuu saman päivällispöydän ääressä ja vaihtaa päivän kuulumisia? Harrastuskuskaaminen pukkaa päälle, on jatkuva kiire. Ja koiralle ei voi lähettää watsappia, vaikka sen touhuja voikin erilaisilla ohjelmilla päivän aikana seurata. Ehkä koiraongelmia olisi vähemmän, jos aikaa olisi enemmän. Jos olisi aikaa kohdata koira ja antaa omalle koiralle mahdollisuus välttää vastaantulevan koiran kohtaaminen, kun se ei ole sille lainkaan luontevaa. Ehkä.

Huom! Tänään meillä koiranruokaa tarjouksessa. Tarjouksessa mm. Racinel, Rokka ja VALIO koiranruokaa. Katso tarjoukset täältä >>

Koiranruoka

Kommentit | Bloggarit: Anu Tuomi Kirjoittanut: Teemu Räsänen
Sivu:
  1. 1
  2. 2
  3. 3
  4. 4
  5. 5

Artikkelit 1-10 / 69

Nouseva
Tilaa mahtavia tarjouksia sisältävä
Dreampetstoren uutiskirje tämän ikkunan kautta,
niin saat tämän päivän aikana klo 24.00 mennessä tekemääsi tilaukseen ilmaisen toimituksen!