DreamPetStore

Sivu:
  1. 1
  2. 2
  3. 3
  4. 4
  5. 5

Artikkelit 1-10 / 73

Nouseva


Antibiootteja ei kannata syöttää turhaan myöskään lemmikeille – Antibioottiresistenssi on arkipäivää eläinlääkäreiden vastaanotoilla

Antibiooteille vastustuskykyiset bakteerit ovat arkipäivää eläinlääkäreiden vastaanotoilla.

Antibiootteja ei kannata syöttää turhaan myöskään lemmikeille

Lemmikkien omistajat tarvitsevat lisää tietoa lemmikkien lääkkeettömästä hoidosta ja antibioottiresistenssistä.

Asia selviää maa- ja metsätalousministeriön toteuttamasta kyselystä, jossa käsiteltiin sekä ihmisten että eläinten antibioottiresistenssiä.

– Tulosten perusteella eläinten omistajat tarvitsevat lisää tietoa antibioottiresistenssin leviämisestä sekä siitä, miten antibioottien käyttöä eläimille voidaan vähentää, toteaa maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintöylitarkastaja Nina Kaario.

Eläinlääkäri Sonja Westerholm Omaeläinklinikka Hämeenlinnasta kertoo, että valitettavasti lemmikkejä, jotka kantavat antibioottiresistenttiä bakteeria, tulee vastaan jatkuvasti.

– Tämän takia lemmikeille tehdään hoidon alussa testi resistenssistä.

Myöskään tapaukset, joissa mitkään antibiootit eivät enää tepsi, eivät ole täysin harvinaisia.

Mikä tahansa lemmikki voi kantaa resistenttiä bakteeria. Niin kauan kuin lemmikki ei sairasta, bakteeri ja sen resistenssi jäävät piiloon

Westerholm kertoo, että eläinlääkäreiden keskuudessa antibioottiresistenssistä keskustellaan paljon, ja siihen kiinnitetään huomiota myös hoidossa.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että antibiootteja määrätään potilaalle vain silloin, kun niiden käyttö on perusteltua.

– Esimerkiksi ihopotilaat, joita meillä on paljon, hoidetaan ensisijaisesti paikallishoidolla. Myös koirilla yleinen kennelyskä hoidetaan ilman antibiootteja.

Eläinlääkäri voi määrätä ihotulehduksiin hoitopesuja. Ne ovat työläämpiä kuin lääkekuurin syöttäminen mutta varjelevat samalla mikrobilääkkeiden tehoa.

Maa- ja metsätalousministeriön kyselyn mukaan suurin osa lemmikinomistajista haluaa lemmikkinsä paranevan mahdollisimman nopeasti. Suomalaisista lemmikinomistajista vain runsas viidennes oli halukas odottamaan muutaman ylimääräisen päivän ennen mahdollisen antibioottihoidon aloittamista.

– Antibioottien käyttäminen vain silloin, kun se on välttämätöntä, saattaa tarkoittaa samalla sitä, että joissakin tapauksissa eläimen paraneminen voi viedä hieman pitemmän ajan ja edellyttää hieman enemmän hoitotoimenpiteitä kotona, eläinlääkintöylitarkastaja Nina Kaario sanoo.

Westerholmin mukaan lemmikinomistajien tietoisuus antibioottiresistenssistä ja sen vaarallisuudesta on selvästi kasvanut esimerkiksi viiden vuoden takaiseen verrattuna. Omistajat myös kuuntelevat yleensä eläinlääkäriä asian suhteen.

– Omistajien on tärkeä tietää, että eläin pitää tutkia tarkkaan, ettei antibiootteja määrätä turhaan. Meidän pitää tietää mitä hoidamme.

Lähde: Hämeen Sanomat - HÄSA

Antibioottiresistenssi

Anbioottiresistentti bakteeri on resistentti yhtä tai useampaa sellaista antibioottia vastaan, jolla pystytään parantamaan bakteerin aiheuttama tauti.

Tällaisia bakteereja esiintyy sekä eläimillä että ihmisillä. Antibioottiresistenssi voi siirtyä bakteerin mukana myös eläimestä ihmiseen.

Lisääntyvä antibioottiresistenssi lisää ihmisten ja eläinten sairastavuutta, kuolleisuutta ja terveydenhuollon kustannuksia.

Antibioottiresistenssiä pyritään torjumaan antibioottien vastuullisella käytöllä, perushygienialla ja rokotuksilla.

Kommentit | Bloggarit: Hämeen Sanomat Kirjoittanut: Teemu Räsänen

Lemmikin raakaruoka lisää ihmisten riskiä sairastua – ”Joskus salmonellan on saanut lemmikki ja perhe”

Varsinkin siipikarja aiheuttaa sairastumisriskin sekä eläimelle että omistajalle.

Lemmikin raakaruoka lisää ihmisten riskiä sairastua

Lemmikkieläinten raakaruokinta, joka sisältää enimmäkseen raakaa lihaa, on lisännyt suosiotaan viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Suomen eläinlääkäriliitto on huolestunut suuntauksesta, sillä raakaravintoon sisältyy aina kuumennettua ruokaa suurempi riski sairastua esimerkiksi ripuliin.

Liitto muistuttaa, että raaka liha on helposti pilaantuva riskituote. Se voi sisältää ihmisille ja eläimille tauteja aiheuttavia mikrobeja. Lemmikkien raakaruuan raaka-aineena käytetään useimmiten teurastuksen yhteydessä syntyviä vähempiarvoisia ruhon osia, joita ei käytetä ihmisten elintarvikkeeksi.

Pienet lapset on pidettävä erillään lemmikkien raakaruuasta.

Raakaruokinnalla olevat lemmikit saattavat erittää ulosteessa raa’asta lihasta saatuja mikrobeja. Etenkin pienet lapset, vanhukset ja heikon vastustuskyvyn omaavat henkilöt, jotka ovat hyvin läheisessä kontaktissa lemmikkiin, ovat alttiita elintarvikeperäisille tulehduksille.

Raakaruuan raaka-aineen laadulla ja alkuperällä on suuri merkitys tuotteen säilyvyyteen ja turvallisuuteen.

Kotimainen lemmikkien raakaruoka, joka sisältää kotimaista lihaa, on turvallisempaa kuin ulkomainen raakaruoka, jonka lihan alkuperä on usein tuntematon.

Lemmikkien raakaruuan säilytyksessä ja käsittelyssä kotona on kiinnitettävä erityistä huomiota: tuotteet tulee aina säilyttää pakastettuna, jotta estetään bakteerien kasvu. Raakaruokaa on käsiteltävä hygieenisesti erillään muista elintarvikkeista niin, että ristikontaminaatiota ei tapahdu.

Hattulan Vethaus-aseman eläinlääkäri Petra Nieminen kertoo, että varsinkin siipikarjan syöttäminen raakana lemmikille aiheuttaa sairastumisriskin.

– On ollut tapauksia, joissa salmonellaan on sairastunut sekä lemmikki että omistajaperhe.

Niemisen mukaan raakaravinto ei sinänsä ole vaarallista, kunhan ruoka on säilytetty turvallisesti ja eläimen ruokavalio suunnitellaan huolella.

– Eläin tarvitsee voidakseen hyvin muutakin kuin raakaa lihaa. Siksi ruokavalio tulisi aina suunnitella lemmikkikohtaisesti jonkun ammattilaisen kanssa.

Lähde: HäSa (Hämeen Sanomat)

Kommentit | Bloggarit: Hämeen Sanomat Kirjoittanut: Teemu Räsänen

Eläinsuojeluyhdistys sai ison ruokalahjoituksen ja jakaa nyt toista tuhatta kiloa joulumieltä eläinystäville

Hämeenlinnan seudun eläinsuojeluyhdistys sai lahjoituksena suuren määrän eläinten ruokia. Ne jaetaan tarvitseville nyt joulun alla.

Eläinsuojeluyhdistys sai ison ruokalahjoituksen ja jakaa nyt toista tuhatta kiloa joulumieltä eläinystäville

Vähävaraisten perheiden kotieläimille on jouluksi luvassa todelliset kissanpäivät, sillä Hämeenlinnan seudun eläinsuojeluyhdistys on saanut lahjoituksena suuren määrän eläinten ruokia, jotka se jakaa eteenpäin.

Yhdistyksen puheenjohtaja Merituuli Stenberg sai hiljattain yhdistyksen sähköpostiin tarjouksen, josta hän ei voinut kieltäytyä.

– Saimme Peten koiratarvikkeen verkkokaupasta yhteydenoton, jossa kysyttiin, olisimmeko kiinnostuneita kuljetuksessa vaurioituneista ruokasäkeistä ja vanhentumassa olevista päiväysruoista, Stenberg kertoo.

– Otin siitä saman tien kopin ja yhdistyksessä päätettiin, että tänä jouluna panostamme vähävaraisten ihmisten ja heidän lemmikkiensä hyvinvointiin, hän jatkaa.

Ruoan määrä yllätti Stenbergin täysin. Hän päätyi lopulta kuljettamaan noin kymmenen rahtilavallista ruokaa omalla autollaan ja peräkärryllä.

– Minulle sanottiin, että olen vähän hullu, kun lähdin niillä hakemaan sellaista määrää, Stenberg nauraa.

Hyvää joulumieltä ja eläinten ruokaa jaetaan eteenpäin useiden eri toimijoiden kautta, sillä eläinsuojeluyhdistyksellä ei ole omaa toimitilaa.

Ruoka-apua voi käydä pyytämässä Janakkalan ja Hattulan seurakuntien diakoniatyöltä, Samaria Hämeenlinnasta, Hämeenlinnan vapaaseurakunnasta ja kaupungin lähiökeskuksista.

– Toivottavasti saamme näiden paikkojen kautta jaettua iloa mahdollisimman monelle näin joulun alla. Tärkeintä on nyt saada ruoat jaettua eteenpäin, että ne eivät vanhene meidän käsiimme.

– Valitettavasti sosiaalitoimella ja seurakunnilla ei useinkaan ole antaa apua vähävaraisten kotieläimille, vaikka eläimet ovat tärkeitä ja terapeuttisiakin, kun kotona on vaikeaa. Eläin pysyy aina rinnalla, eikä tuomitse, Merituuli Stenberg sanoo.

Yhdistys on lahjoittanut ruokaa myös Hämeenlinnan löytöeläimistä vastaavan Eläinhoitola Hepulin sekä Kissakoti Kattilan asukeille.

Jakopaikkoihin sekä Hepuliin ja Kattilaan on Merituuli Stenbergin mukaan toimitettu jo yli tuhat kiloa ruokaa.

HäSa

Kommentit | Bloggarit: Hämeen Sanomat Kirjoittanut: Teemu Räsänen

Lemmikkitarvikkeillakin voi sisustaa

Kissa tarvitsee tähystys- ja raapimispaikkoja. Onko kiipeilypuu komistus vai kauhistus?

Lemmikkitarvikkeillakin voi sisustaa
Hämeenlinnalaisen Tuija Alosen taloudessa on kolme kääpiöpinseriä ja viisi burmankissaa. Niille on petejä sohvalla, sängyssä ja lattioilla. Sohvalla leikkiin ovat valmiina seitsemän kuukauden ikäinen Veikka-koira sekä kissat Maria ja Sessa.

Tuija Alosen asuntoa ei tunnistaisi lemmikkikodiksi, ellei eteisessä olisi ”huoneistossa lemmikkejä” -kylttiä ja pinoittain kuljetuskoreja.

Viisi burmankissaa ja kolme kääpiöpinseriä suorastaan naamioituvat huoneistoon, joka on sisustettu pelkistetysti harmaan, mustan ja valkoisen sävyillä.

Tarkemmin katsottuna huomaa, että koti on sisustettu lemmikeille.

Mustalla nahkasohvalla on harmaa-valkoisten tyynyjen seassa harmaa kissan peti. Graffitinharmaan takan edessä on sävy sävyyn koiran peti. Lisää tyynyjä ja iglun muotoisia mökkejä on lattioilla ja sängyssä.

Olohuoneessa ikkunan lähellä on katosta lattiaan ulottuva kiipeilypuu. Sen koreissa päivystävät 7-vuotias burmankissa Sessa ja sen 5-vuotias tytär Maria.

Keittiön yläkaapin päältä näkyvät ruskeat korvat. Kolmivuotias Mumma-kissa on loikannut sinne lämmittelemään.

Kissoille on neljä raapimapuuta ympäri huoneistoa. Ruokintapaikkojakin on kaksi, samoin hiekkalaatikoita. Koiraportti pitää koirat poissa makuuhuoneesta.

Suomen kissaliiton tiedottaja Outi Vallenius on sitä mieltä, että kissan ehdoilla sisustettu koti on ihan tavallinen koti. Se on sisustettu asukkaille kissaa silmällä pitäen.

Sisäkissa tarvitsee paikkoja, joissa se saa tähystää, kiipeillä, leikkiä ja teroittaa kynsiään. Vallenius suosittelee lisäksi paikkaa, josta kissa voi katsella ulos. Jos mahdollista, sille voi tarjota pääsyn ulos omaan tarhaan tai lasitetulle parvekkeelle.

– Kiipeily- tai raapimapuu on hyvä olla olemassa. Nykyään on upeita sisustuselementtejä myös suoraan seinälle kiinnitettävinä, hän vihjaa.

Kiipeilypuu jakaa mielipiteet. Toisille se on kodin kaunistus, toisille kauhistus.

Kissa löytää kyllä tähystyspaikkansa ikkunalaudalta tai hyllyn päältä, jos muuta ei ole. Kynsien teroituksen takia kiipeily- tai raapimispuu on kuitenkin tarpeen. Muuten kissa raapii lempisohvasi tai tapettisi pilalle.

Hämeenlinnalaisen Tuija Alosen mielestä kiipeilypuu voi parhaimmillaan olla osa sisustusta. Hän on valinnut kotimaisen Catmaxin kiipeilypuun, johon saa sisustuksen sävyihin sointuvia huopapäällysteisiä lepotasoja ja koreja. Tuote on hintava, mutta monet pitävät sitä ”kiipeilypuiden kuninkaallisena”.

Kiipeilypuu

Persoonallisen kiipeilypuun voi toki valmistaa itsekin. Täyskorkeasta ”luonnonpuusta” haaveilee Järvenpäässä asuva kissan- ja koiranomistaja Stiina Weckström.

– Näin kavereillani kissatelineen, joka oli rakennettu isosta puunrungosta. Osalle matkaa oli kiinnitetty köyttä. Lepotasot oli rakennettu muutaman katkaistun oksan päälle, hän kuvailee.

Vielä toistaiseksi Weckströmin kissat päivystävät kuitenkin naapurin rakentamassa, siirreltävässä kolmikerroksisessa telineessä. Värit ovat sisalköyden sävyä ja tummempaa ruskeaa.

Kiipeilypuu - Kissat

Tuija Alonen ja Stiina Weckström tunnustavat olevansa sisustusihmisiä. He haluavat, että kotona on hillityn nättiä ja että materiaalit ovat sävy sävyyn.

Weckströmin mielestä lemmikkitarvikkeistakin voi tehdä sisustuselementin. Hän on esimerkiksi asetellut kukkien väliin ikkunalaudalle lampaantaljoja kissan pedeiksi.

– Leluja on tietenkin välillä ympäri taloa kuin lapsiperheessä ikään, ja petejä on siellä täällä, hän myöntää.

– Jos haluaa, että paikat ovat aina viimeisen päälle tip top, ei kannata ottaa lemmikkieläimiä, Alonen naurahtaa.

Omassa sisustuksessaan hän ei ole joutunut tekemään kompromisseja eläinten takia. Materiaalivalinnoilla pääsee jo pitkälle.

– Nahkasohva on hyvä. Aiemmat tekstiilipintaiset kalusteet tulivat raavittua pilalle, hän sanoo.

Myöskään koriste-esineitä ei kannata levitellä aivan minne ja miten tahansa, etteivät ne vahingossa putoa.

Kissattomien ihmisten on joskus vaikea käsittää, miksi kissojen annetaan kulkea ruokapöydällä.

Jotkut ovat sitä mieltä, että kissan saa kärsivällisellä koulutuksella pysymään pois pöydiltä – ainakin silloin, kun ihmiset ovat kotona. Toisista taas on söpöä, että kissa on siellä, missä ihmisetkin.

Weckströmin perheessä kissoille varattiin tila keittiöstä jo siinä vaiheessa, kun talon peruskorjausta suunniteltiin. Keittiötasosta tehtiin peräti viisi metriä pitkä. Toisessa päässä ovat tiskialtaat, toisessa kissojen ruokintapaikka.

– Aamiaispöytänä on saareke, jonka ympärillä on baarijakkarat. Kissat saavat istua jakkaralla, mutta tassua ei saa nostaa pöydälle, hän kertoo.

Alosen huushollissa kissat pysyvät poissa, kun pöytää katetaan vieraille.

– Mutta jos olen itsekseni aamukahvilla, minua ei haittaa, että pöydän toisessa päässä on kissa, hän sanoo.

Kissa- ja koiraväen sisustusvinkkejä

Materiaalit

Nahkasohva tai tiheäpintaisesta tekstiilistä valmistettu sohva on parempi kuin raapimajäljille ja lialle herkkä, löyhäkudoksinen tekstiilisohva.

Eteisessä ja keittiössä helposti puhdistettava laattalattia on käytännöllinen.

Näköalapaikat

Sekä kissat että koirat tykkäävät katsella ikkunasta ulos.

Kissan kiipeilypuu tai oma mökki on hyödyllinen, mutta kissa löytää kyllä paikkansa hyllyltä, kaapin päältä tai sohvan selkänojalta.

Turvallisuus

Ovelliset kaapit ja hyllyt ovat käytännöllisiä, jotteivät koriste-esineet ole pudoteltavissa.

Sijoita myrkylliset kasvit kuten hyasintit ja anopinkielet sellaisiin paikkoihin, ettei niihin pääse käsiksi.

Ruoka ja juoma

Ruokarauhan takia monissa talouksissa kissat aterioivat työtasolla tai muualla korkealla paikalla, koirat lattialla. Näin koirat eivät pääse hotkimaan kissanruokia.

Myös lapsiportilla voi rajata rauhoitetun ”ruokailuhuoneen” lemmikeille.

Siisteys

Kissan hiekkalaatikolle rauhallinen paikka.

Koiran tassuja joutuu pesemään kurakelillä lähes joka lenkin jälkeen. Pääseekö pesupaikalle sotkematta eteistä?

Virikkeet

Sisäkissa tarvitsee raapimapuun, jotta se voi toteuttaa luontaista tarvettaan.

Suoraan seinään tai nurkkaan kiinnitettävät raapimislaudat eivät vie paljon tilaa ja ovat monien mielestä tyylikkäitäkin.

Pöydänjalkaan kiinnitettävä ”raapimakääre” on edullinen, siirreltävä vaihtoehto.

Toimittaja - Pirjo-Liisa Niinimäki

Kommentit | Bloggarit: Hämeen Sanomat Kirjoittanut: Teemu Räsänen


Karen lihaskivut hellittivät koirahieronnassa

KYMMENVUOTIAS KÄÄPIÖSNAUTSERI KARE MAKAA HOITOPÖYDÄLLÄ JA YNISEE, KUN KOIRAHIEROJA KAISA VALTO VENYTTÄÄ TASSUA KOHTI KATTOA.

Koirahieroja
Kaisa Valton ja Karen välille on jo syntynyt luottamuksellinen asiakassuhde. KUVA: Pekka Rautiainen

Kuudetta kertaa koirahierontaan Etelä-Hämeen eläinlääkärikeskukseen tuotu Kare on jo tottunut käsittelyyn.

– Tässä on syntynyt luottamuksellinen asiakassuhde, Karen isäntä Jouko Vartiainen toteaa.

– Pistin kevättalvella merkille, että Kare alkoi lenkillä ontua etujalkojaan. Kun anturoiden välistä ei löytynyt mitään, tulimme eläinlääkärille. Lääkäri totesi, että Karella ei ole nivelvaurioita, mutta sillä on ikään liittyviä lihaskipuja ja -kireyttä.

Ensimmäiset viisi kertaa hieronnassa meni lihasten avaamiseen, ja tästä lähtien säännöllisiä käyntejä jatketaan jotta koira pysyisi jatkossa kunnossa. Koira käy hierojalla paljon isäntää useammin, Vartiainen tunnustaa.

– Olen laiminlyönyt oman fysiikkani hoidon, mutta kun on vastuun eläimestä ottanut, siitä pidetään huolta. Toive on, että Kare olisi seurana vielä 5–6 vuotta, ja että ne olisivat mahdollisimman hyviä vuosia.

Palvelus- ja työkoirien käyttäminen hieronnassa on Kaisa Valton mukaan jo hyvin tavallista.

Seurakoiria käytetään harvemmin ja yleensä vasta silloin, kun eläinlääkäri on sitä suositellut.

– Yhtälailla lemmikeillä vetävät lihakset jumiin ihan sohvalla makoillessa kuten ihmisilläkin. Parasta hieronta olisi ennalta ehkäisevänä. Nivelongelmista kärsivien lemmikkien kohdalla hieronnan myötä pystyy usein jopa vähentämään kipulääkitystä, Valto kertoo.

Valto hieroo koiria parina päivänä viikossa. Työhön hän on kouluttautunut Tampereen urheiluhierojakoulun koirahierojalinjalla, jonka jälkeen hän on suorittanut koulutuskeskus Salpauksessa koirahierojan ammattitutkinnon.

Koirien hierontaa koskevat samat periaatteet kuin ihmisillä.

Suurin ero on käsittelyn kovuus. Jokainen urheiluhierojalla käynyt tietää, että aina käsittelystä ei selviä ilman kipua ja kyyneliäkään.

– Koiria hieroessa potilasta kuunnellaan. Hieronta ei koskaan satu, Valto sanoo.

Karen käynnit hierojalla tulevat maksamaan Jouko Vartiaiselle vuodessa satoja euroja. Lemmikkivakuutus ei korvaa käyntejä, jotka johtuvat vanhenemisesta ja iän tuomista krempoista.

– Verrattuna siihen, miten paljon lemmikki antaa, hinta ei ole raha eikä mikään. Hieronnasta on ollut tavattomasti hyötyä.

Karen energisyys ja iloisuus on kasvanut silmin nähden, Vartiainen toteaa.

Kommentit | Bloggarit: Hämeen Sanomat Kirjoittanut: Teemu Räsänen


Koiran raapiminen voi olla merkki allergiasta

Terve koira ei raavi itseään. Koiran toistuva rapsutus, nuoleminen ja hankaaminen mattoa tai huonekaluja vasten ovat merkkejä epänormaalista ihon tilasta, jota hoidetaan ruokavaliolla, siedättämällä tai lääkkeillä.

Koiran raapiminen voi olla merkki allergiasta

Kutina on atopian ensimmäinen oire. Eläinlääkäri Pirkko Syrjäläisen mukaan atopia alkaa koiralla ennen kolmen vuoden ikää. Sen jälkeen ilmenevät iho-ongelmat aiheutuvat lähes aina jostain muusta syystä.

Terveen koiran ihossa oleva kosteussulku estää sen kuivumisen ja iho on tiivis ja muodostaa hyvän suojan ympäristöä ja allergeeneja vastaan. Atooppinen iho on kuiva ja tervettä hauraampi, jolloin allergeenit pääsevät sen läpi kosketuksiin immunologisten solujen kanssa.

– Tällöin koira saattaa herkistyä tietyille allergeeneille. Ihon kuivuminen entuudestaan lisää kutinaa, ja sen raapiminen voi aiheuttaa tulehduksia, jolloin ihon tila pahenee ja herkistyy yhä helpommin eri allergeeneille, Syrjäläinen kuvaa kierrettä, johon hoitamaton iho-ongelma saattaa johtaa.

Paras hoitotulos saavutetaan yhdistämällä siedätyshoito ja ruokavalio

Syrjäläinen kertoo, että atooppisen koiran iholla kasvaa normaalia enemmän bakteereja. Runsas bakteeripeite saadaan pois säännöllisillä shampoopesuilla. Lisäksi oikealla ruokavaliolla pyritään korjaamaan ihon pinnan vauriota ja kosteuttamaan sitä sisältä päin, jolloin ihon kosteussulku voi palautua.

- Eläinlääkäri kartoittaa ruokavalion ja eliminoi mahdolliset ruoka-aineallergiat. Erityisesti atoopikkokoiran ravinnon tulee sisältää runsaasti rasvahappoja, antioksidantteja sekä polyfenoleja, joilla on antihistamiinisia vaikutuksia. Välttämättömistä rasvahapoista omega-3 -rasvahapot hillitsevät tulehdusreaktiota ja  omega-6 -rasvahapot vahvistavat ihon kosteussulkua. Myös antioksidanttivitamiinit ja hivenaineet, kuten sinkki tukevat ihon terveyttä, Syrjäläinen luettelee.

Erilaisista ihosairauksista kärsivien lemmikkien omistajien kannattaa kääntyä oman eläinlääkärinsä puoleen hoitoa suunnitellessa. Koirien ihon terveyttä voidaan tukea ihoystävällisellä ruokavaliolla kuten Sensitive Skin, joka suojaa ihoa kuivumiselta välttämättömien rasvahappojen avulla. Tiettyjä allergisoivia proteiineja voidaan myös välttää uudella Ideal Balance ruoalla, joka sisältää valikoidut proteiinilähteet: tonnikalan ja perunan.

Jos näillä keinoilla koiran ihoa ei saada paranemaan, otetaan avuksi oireita hillitsevä lääkehoito tai siedätyshoito. Joko pistoksena tai suun kautta annettavalla siedätyshoidolla pyritään totuttamaan elimistö eliniäksi niihin ympäristön allergeeneihin, joita ei voi välttää.

– Siedätyshoidosta on todella hyviä kokemuksia sekä koirilla että kissoilla, Syrjäläinen vahvistaa.

Siitepölyallergia kurittaa koiria samoin kuin ihmisiä

 

Talvella oireeton, mutta muulloin oireileva koira ei todennäköisesti ole herkistynyt sisätila-allergeenille, vaan siitepölyille. Koiran oireet voivat olla ihmisen oireiden kaltaisia, kuten kutiavat silmät ja vuotava nenä tai ne ilmenevät hengitysteissä. Koiralle tavanomaisempia oireita ovat kuitenkin erilaiset iho-oireet, kuten atooppinen iho.

– Hyvin varhain keväällä oireilevat koirat reagoivat puiden siitepölyihin. Keskikesällä allergiaa aiheuttavat heinät ja loppukesällä rikkaruohot ja -kasvit sekä syksyllä lahottajasienet ja homeitiöt, Syrjäläinen listaa.

Kommentit | Bloggarit: Hämeen Sanomat Kirjoittanut: Teemu Räsänen


Agility - Voitonnälkä panee läähättämään

JÄMPTI OHJAAJA JA VILKAS KOIRA MUODOSTAVAT TIIVIIN PARIVALJAKON, JONKA JOKAINEN LIIKE ON LOPPUUN ASTI HIOTTU.

Agility
KUVAT: Terho Aalto

Belgianpaimenkoira Hilu tietää pääsevänsä treenaamaan. Nähdessään nurmikentän täynnä esteitä se alkaa kiemurrella Kim Kurkisen jaloissa. Katse kysyy: ”joko nyt?”

Irti päästyään koira lähtee pujottelemaan ja hyppimään esteitä silkasta innokkuudesta. Kurkinen ottaa komennon.

– Hilu, rengas! Pian, pian, pian! Hyvä tyttö, hän huutaa ja heittää kuolasta märän köydenpätkän karvakuonolle.

Pian onkin sikermän olennaisin sana. Agilityssä nopein rata voittaa, jos se on virheetön. Yksikään kisailija ei tavoittele muuta. Kurkinen voitti Hilun kanssa SM-kultaa agilityn yksilökisoissa tänä kesänä. Se oli Kurkisen ja Hilun ensimmäinen kultasija yksilönä.

Ohjaaja ja koira ovat todellakin yhdessä pelaava tehokas yksikkö.

– Ohjaajan tehtävä on näyttää reitti ja pysyä poissa tieltä. Koiran tehtävä on suorittaa esteet, Kurkinen selittää. Hän uskoo olevansa perfektionisti, koska agilityssä ohjaajan on pidettävä eleensä kurissa. Koira lukee jatkuvasti ihmistä.

– Jos tulee virhe, se on 90 prosentissa tapauksista ohjaajan vika. Joskus koira voi tehdä esteen väärin, vaikka se tietää, miten se kuuluisi tehdä. Siitä ei voi ottaa syytä omille niskoilleen. Onhan se tietysti vain eläin, Kurkinen pohtii.

Joskus omistajan läsnäolo tai pelkkä tuoksukin voi saada koiran keskittymisen herpaantumaan. Hilu ei ole Kurkisen oma koira, vaan asuu tämän perheen luona kisakausien ajan.

Agility on Hilulle tapa purkaa energiaa. Pitkän treenitauon jälkeen se alkaa haukkua enemmän ja tökkiä kuonollaan.

Palkaksi hyvästä suorituksesta Hilulle kelpaa mikä tahansa lelu. Kurkisen mukaan ruokapalkinnot rauhoittavat ja lelut kiihdyttävät koiraa. Siksi lelu on kisoissa parempi porkkana.

Kurkinen innostui agilitystä sattumalta, kun hänen siskonsa aloitti lajin 14 vuotta sitten. Kurkisen oma koira oli silloin samanikäinen kuin siskolla, joten he alkoivat yhdessä harrastaa.

Aluksi agility oli vain ajanvietettä. Sitten ensimmäisistä kisoista tuli hylkäys.

– Minulla on voimakas kilpailuvietti. Halusin näyttää, etten ole niin huono, hän tiivistää. Kiinnostus agilityä kohtaan kasvoi.

Koiraharrastuksien ulkopuolella Kurkinen on sairaanhoitaja. Hän myös vetää agilitykursseja ryhmille omalla kentällään ja treenaa tuttujen koiria kisakuntoon.

– Kaikista koiraroduista ei ole huipuksi, mutta kaikista voi tulla hyviä. Menestys vaatii tervettä rakennetta ja notkeutta. Se riippuu myös koiran persoonallisuudesta.

Lajia on harrastettu monien perheen koirien kanssa. Talossa on nyt yhtä aikaa kuusi koiraa ja kolme kissaa. Kurkisen oma ykköskoira, musta belgianpaimenkoira Zorro, on myös agilitytaituri.

Kurkinen kuvailee Hilua äkkiteräväksi, mutta myös kiltiksi ja mukautuvaiseksi. Agilityssä Hilun vahvuutena ovat voimakkaat hypyt. Hilu on nyt seitsenvuotias, mikä on Kurkisen mukaan optimi-ikä agilitykoiralle.

– Sanotaan, ettei vanha koira opi uusia temppuja. Se ei ole totta, koska Hilu on vasta minun kanssani oppinut paremmin kontaktiesteitä.

Agility hyväksyttiin 2016 viralliseksi urheilulajiksi. Harrastajien mielestä on ollut aina selvää, että laji ansaitsisi enemmän tunnustusta.

– Kyllä kentällä tulee hiki. Onhan tämä nyt enemmän urheilua, kuin vaikkapa petankki, Kurkinen hymähtää. Liikkeen ja dynaamisuuden lisäksi agility vaatii paljon ohjaajan aivotyötä.

– Haastavinta agilityssä on se, koskaan ei tule eteen samaa rataa. Kun kisarataan tutustutaan, pitää laatia suunnitelma, jossa on pysyttävä. Poikkeamisesta seuraa virheitä.

Silti kesän SM-kulta tuli, vaikka Kurkinen oli itse selkäkivuissa. Seuraavaksi lähdetään Ylöjärven Open SM-kilpailuun.

– Koira tekee sen mitä osaa. Jos se kerran oppii jotain, se osaa sen aina. Harjoittelu on oikeastaan vain ihmisen psyykeen koulimista.

FAKTA - Lajitietoa

Agility

Taustoja

Agility on koirien esteratakilpailu. Se kehitettiin esteratsastuksen pohjalta Englannissa 1970-luvulla.

Suomeen agility tuli vuonna 1986.

Sana agility on englantia ja tarkoittaa ketteryyttä.

Agility sai Valtion liikuntaneuvostolta urheiluluokituksen aiemmin tänä vuonna.

Lisensoituja agilityn harrastajia on Suomessa yli 13 500

Lajina

Agilityssä ohjaaja vie koiran läpi esteradan koskematta koiraan. Esteinä on muun muassa hyppyesteitä, putkia, pujottelukeppejä ja keinulautoja.

Lajissa on kolme kokoluokitusta, joissa koirat kilpailevat: mini, medi ja maksi. Hilu-koira kilpailee maksiluokassa.

Agility sopii kaiken ikäisille ihmisille ja useimmille koiraroduille. Suosituin rotu on bordercollie.

Agilityä voi harrastaa myös esimerkiksi kissojen, kanien ja ponien kanssa.

HITTITUOTE NYT HUIPPUHINTAAN!

Petsafe Treat & Train palkkauskone nyt entistäkin edullisemmin. Kenties markkinoiden edullisimpaan hintaan, vain
144,95 €.  Ostoksille >>

Asiakkaan arvostelu: Ihan huippu laite opettaa agilitykoiralle juoksukontakteja :) Tällä saadaan meidän tyttöjen juoksarit kuntoon! (Lähettänyt M&M 10. helmikuuta 2017)

Petsafe-treat-train

Kommentit | Bloggarit: Hämeen Sanomat Kirjoittanut: Teemu Räsänen


Nipsu auttaa voittamaan hammaslääkäripelon

HOITAMINEN HELPOTTUU, KUN HOITOLAKOIRA MAKAA MASUN PÄÄLLÄ RAUHOITTAMASSA POTILASTA.

Nipsu koira - hammaslääkäri
Hoitolakoira Nipsu on etsinyt lempipaikkansa potilaana olevan Päivi Lindstedtin sylissä, kun hammaslääkäri Richard Rydbeck ja suuhygienisti Ulla Belov tekevät hoitotoimenpiteitä.

Kun Päivi Lindstedt avaa oven hammaslääkäri Richard Rydbeckin vastaanotolle Parolassa, hoitolakoira Nipsunelistää innokkaasti valkoiset helmet kaulassaan heiluen vastaanottamaan tulijaa.

Tunnistettuaan tutun potilaan Nipsu aloittaa korviasärkevän ujelluksen ja paijauksien metsästyksen. Suurena koirien ystävänä Lindstedt ottaa vastaan kaikki Nipsun hellyydenosoitukset kielipusuja myöten.

Nipsu on myös syy, miksi Lindstedt käy juuri Rydbeckillä hoidossa.

– Mä jännitän ja pelkään niin paljon hammaslääkäriä! Kun Nipsu on täällä, kaikki on hyvin ja kipu tuntuu paljon vähemmän.

– Pyydän Nipsun aina odotustilaan. Kun saan rapsuttaa ja paijata sitä jo siellä, tulee sellainen ”Tervetuloa hammaslääkäriin” -fiilis, Lindstedt kuvailee tuntojaan.

Myös aikaa varatessaan hän aina varmistaa, että Nipsuvarmasti on paikalla kyseisenä päivänä.

Nipsu koira - hammaslääkäri

HAMMASLÄÄKÄRI Richard Rydbeck kertoo, että hoitolakoira vaikuttaa potilaaseen nimenomaan fysiologisesti, ei psykologisesti.

Pelkoa ja ahdistusta lieventävää oksitosiini-hormonia erittyy ja verenpaine laskee, kun potilas keskittyy koiran silittelyyn ja sen kanssa lepertelyyn sen sijaan, että miettisi puudutuspiikkiä, poraamista, hampaanpoistoa tai juurihoitoa.

– Nipsu vaikuttaa ilmapiiriin niin, että potilaan on huomattavasti helpompaa rentoutua. Me voimme keskittyä hampaidenhoitoon ja potilas Nipsuun.

RYDBECK ON HOITANUT paljon akuuttipotilaita, jotka kärsivät hammaslääkäripelosta.

– Se on yllättävän iso ryhmä ihmisiä, jotka eivät käy hammaslääkärissä sen takia, koska he pelkäävät. Yleisterveyden kannalta olisi tärkeää saada heidät hoitoon ajoissa. Hoitolakoira on siihen helppo, halpa ja turvallinen keino.

Nipsu koira - hammaslääkäri
Nipsu ei ole moksiskaan, vaikka potilaat vaihtuvat ja ympärillä häärätään. KUVAT: Toni Rasinkangas

PÄIVI LINDSTEDT innostuu muistelemaan ensimmäistä hoitokertaansa Nipsun kanssa.

– Se nostettiin mun syliin, ja sen jälkeen keskityin vain siihen enkä ollenkaan siihen, mitä minulle tehtiin. Nipsulla on ihan selvästi joku hoito-ominaisuus. Siinä se oli sylissä lämpimänä käärönä. Ilman Nipsua en varmasti olisi pystynyt tulemaan näihin aika hankaliin hoitoihin, hän kertoo.

Lindstedt korostaa, että hoitotilanteessa mennään silti täysin koiran ehdoilla.

– Jos se haluaa mennä pois sylistä, se saa vapaasti mennä.

TÄLLÄ HOITOKERRALLA Nipsulla ei ole aikomustakaan poistua Lindstedtin sylistä, vaan se painautuu tiiviisti jalkojen päälle, etsii päälleen hyvän asennon ja alkaa ”pilkkiä” luomien painuessa pikkuhiljaa kiinni.

Potilaana Lindstedtillä ei todellakaan näytä olevan huolen häivää, vaikka Rydbeck hoitaa häntä suuhygienisti Ulla Belovin avustaessa.

– Olen itsekin henkeen ja vereen koiraihminen ja Nipsun varamamma. Hoitolakoira on oikein hyvä juttu. Niitä pitäisi olla myös terveyskeskuksissa, missä on paljon lapsipotilaita, toteaa Belov, jolla itsellään on yorkshirenterrieri.

– Mun koira ja Nipsu ovat bestikset, hän lisää.

Susanna Lähdekorpi

DreamPetStore verkkokauppamme Hullu varastontyhjennys sai jatkoa - Tuotteita koirille superedullisesti. Katso hullut hinnat täältä >>

Kommentit | Bloggarit: Hämeen Sanomat Kirjoittanut: Teemu Räsänen


Tulkkina eläimen ja ihmisen välillä

ENTINEN POKERIAMMATTILAINEN PETTERI WAHLMAN LÖYSI ITSESTÄÄN HERKÄN PUOLEN.

NYKYÄÄN HÄN TOIMII ELÄINKOMMUNIKOIJANA. Tuulia Viitanen Hämeenlinna


Tulkkina eläimen ja ihmisen välillä
Eläinkommunikoija Petteri Wahlmanilla on kaksi kissaa. Silittelyvuorossa on Nauku, joka on kova juttelemaan. KUVA: Esko Tuovinen

Mitä muut ajattelevat minusta? Sitä Petteri Wahlman on ajatellut viime vuosina paljon.

Lokakuun alussa Wahlman rohkaistui. Puolentoista vuoden harkinnan jälkeen hän lopetti pokerin ammattilaisuran ja perusti yrityksen nimeltä Owlsoul. Yrityksen toimialaa on eläinkommunikointi.

Eläinkommunikoinnilla tarkoitetaan eläimen kuuntelua.

– Kun eläimeen keskittyy, pystyy havainnoimaan eläimen tuntemuksia. Eläinkommunikoijan tehtävä on tulkita eläimen viestejä.

Wahlmanin mukaan moni suhtautuu eläinkommunikointiin skeptisesti. Niin hän itsekin teki ennen kuin tutustui alaan.

Entinen pokeriammattilainen törmäsi eläinkommunikointi-sanaan netissä surffaillessaan. Kiinnostus heräsi, ja Wahlman alkoi ottaa asiasta selvää.

– Prosessi oli pitkä, sillä olin hyvin epäileväinen asian suhteen. Mietin, mihin kommunikointi perustuu ja onko se ympäripyöreää puhumista.

Testausmielessä Wahlman lähetti lapsuudenkotinsa kissan kuvan yhdelle eläinkommunikoijalle. Hän halusi kokeilla, millainen palaute kissasta tulee takaisin.

Eläinkommunikoijan tiedot kissasta ja sen luonteesta pitivät kutinsa. Wahlman otti yhteyttä toiseen kommunikoijaan, koska epäili edelleen, että ensimmäinen oli osunut tuurilla oikeaan luonnekuvaukseen ja eläimen lempi-ihmiseen.

– Toisen jälkeen alkoi tulla olo, ettei eläinkommunikointi ollut huijausta. Otin yhteyttä kolmeen eri kommunikoijaan ja sain kaikkiaan kymmenen eri eläinkommunikointia. Ihmettelin, mistä nämä saivat eläimestä niin paljon oikeaa tietoa.

Asiasta innostuneena Wahlman alkoi itse opiskella alaa. Hän luki kirjoja ja harjoitteli omien kissojensa kanssa. Eläinkommunikointikurssilla hän pääsi harjoittelemaan kommunikointia muutaman vieraan eläimen kanssa. Siitä syntyi innostus, vaikka ala tuntui ensin vaikealta.

– Mielen pitää olla tyhjä muista ajatuksista, muuten eläintä ei kuule.

Wahlman kertoo, että eläimiltä saa paljon tietoa. Usein ne tulevat erilaisina tuntemuksina, jotka Wahlman pukee sanoiksi. Hänelle tulee mieleen myös kuvia, jotka hän muuttaa sanoiksi.

Ihmiset haluavat tietää usein lemmikkiensä ajatuksia ja miten ne kotonaan viihtyvät. Eläimiltä ihmisille tulee usein toiveita, jos ne haluaisivat jonkin asian olevan toisin.

– Aika usein lemmikit toivoisivat, että omistajat olisivat enemmän eläimelle läsnä ja saatavilla.

Wahlmanin mukaan eläimet voivat pääsääntöisesti hyvin, mutta toimivat omistajiensa ”pesusieninä” eli imevät ihmisen murheet ja paineet.

– Jos ihminen ei voi hyvin, ei eläinkään usein voi.

Wahlman sanoo, että eläinkommunikoinnista saa konkreettista hyötyä, sillä eläimen hyvinvointi on ihmiselle tärkeää.

– Tilanteessa voi tulla esille käänteentekeviä asioita. Eläimillä on ajatukset ja tunteet. Moni alkaa nähdä lemmikkinsä eri tavalla. Esimerkiksi pikkukoirilta tulee usein isoja ajatuksia.

Wahlmanin mukaan omien eläinten parissa omat ajatukset usein sekoittavat kommunikointia eläimen kanssa.

Sen vuoksi hän ei myöskään tee kommunikointia ”livetilanteessa” vaan siten, että omistaja lähettää hänelle eläimensä kuvan. Mitään taustatietoja ei tarvita. Yhden eläimen parissa Wahlman viettää aikaa noin kaksi tuntia.

– Livetilanteessa on aina hälinää. Tämä vaatii sen, että on rauhallista ja mieli tyhjä.

Wahlmanin mukaan eläinkommunikointikoulutusten jälkeen suhde omiin kissoihin muuttui. Etenkin Wahlman ymmärsi paremmin arkaa Lumoa.

– Suhteemme syveni, ja kissan arkuus lähti pois.

Tässä tullaankin juuri siihen pointtiin, joka Wahlmanin mukaan tulee kerta toisensa jälkeen eläinten kanssa esille.

– Eläimet ovat tyytyväisiä, kun ihminen kuuntelee heitä.

Mitä sitten Wahlmanin ratkaisusta on ajateltu?

– 95-prosenttisesti pelkkää hyvää. Tämä on mun juttu. Taloudellisesti tällä ei tietenkään rikastu, mutta ei raha ole elämässä tärkeintä. Hienointa on se, kun voi auttaa muita. HÄSA

FAKTA

Kuka?

Petteri Wahlman

33-vuotias

Asuu Hämeenlinnassa, lähtöisin Lahdesta.

Perhe: vaimo ja kaksi lasta.

Harrastaa luonnossa liikkumista ja liikuntaa.

Suurin voitto elämässä:

Unelmien toteuttaminen ja eläinkommunikointiin tutustuminen.

Lisätietoja: www.owlsoul.fi

Mitä kommunikoija näki?

Petteri Wahlman tulkitsi Hämeen Sanomien pyynnöstä itselleen ennestään tuntematonta hevosta kolmen valokuvan perusteella.

Testihevonen on 25-vuotias lämminveriravuri Ulla, joka on ollut samalla omistajalla vuodesta 1997. Wahlman lähetti pitkän vastauksen, josta tähän on poimittu muutamia kohtia, sekä osumia että huteja.

Wahlman: Ullasta tulee ensimmäisenä mieleen hyvin ystävällinen tunne. Tuntuu huomioivan muut. Ja löytyy myös tietynlaista pilkettä silmäkulmasta. Hyvin innoissaan omasta ihmisestään.

Omistaja: Ulla on hyvin ystävällinen ja rauhallinen. Sitä voi pyytää jäämään viimeiseksi laitumelle illalla, ja se odottelee rauhassa vuoroaan. Suhteemme on pitkä, ja voin esimerkiksi kulkea Ullan kanssa ilman riimua.

W: Näen hevoskuljetusauton tai kärryn, missä Ulla on, ja koen tässä hieman pelkoa. Ei ole mieluinen paikka.

O: Ullaa ei ole kuljetettu ajoneuvoilla 17 vuoteen. Kuljetukset ovat aina menneet hyvin, ja Ulla on ollut rauhallinen.

W: Ikään kuin Ullalla ja Ullan omalla ihmisellä olisi jokin yhteinen syöminen. Koen, että Ulla ja oma ihminen jakaisivat syömishetken keskenään.

O: Ulla tietää saavansa ruisleipää ratsastuksen jälkeen. Se ei kerjää herkkuja, mutta ratsastuksen jälkeen se tietää odottaa leipäpalaa.

W: Ulla on aivan kuin leikkisä hevonen myös. Näen Ullan hetken tarkkailemassa muita, ja sitten se yhtäkkiä innostuu ja lähtee juttuihin mukaan.

O: Ullan ”huumorintaju” on enemmän tarkkailijan huumoria. Se saattaa tyynesti katsella, kun saavun ja huhuilen, ja vasta kun olen tarponut tarpeeksi pitkälle, se vaivautuu tulemaan vastaan.

W: Ulla on enemmän sellainen, että tykkää, jos siihen tullaan tutustumaan yksin eikä isomman ryhmän kanssa.

O: Ulla ei tosiaan ole mikään tyrkky, vaan mieluummin pitää oman tilansa. Se ei ole ensimmäisenä portilla, eikä välttämättä siihen tullessaankaan välitä rapsuttelusta. Koiria se nuuhkii mielellään.

Marika Riikonen

Kommentit | Bloggarit: Hämeen Sanomat Kirjoittanut: Teemu Räsänen


Hyvää oloa harrastuksista!

Koirat laiturilla

Koska kuulin, että DreamPetStoren blogit - osio harmillisesti loppuu, halusin kirjoittaa viimeisen oman blogikirjoitukseni aiheesta, joka on erityisen tärkeä minulle. Yllättäen kyseinen aihe käsittelee koiraharrastusta, mutta myös koiria ja harrastuksia erikseenkin.

Koirat_syksy

Meille jokainen koiristamme on alusta asti ollut perheenjäsen ja ystävä, jonka kanssa voi harrastaa, tehdä töitä ja jolle voi vaikka kertoa suurimmat huolenaiheensa ja vuodatuksensakin kun mieli on maassa. Saattaa olla, että olen itse monien muiden silmissä se fanaattinen koiraihminen, jonka elämästä ja ajasta koirat vievät ison osan, joka ei puhu muusta kuin koirista ja kaikesta niihin liittyvästä, saati tee muuta kuin ole ja harrasta koirien kanssa. Totta kai elämääni kuuluu muutakin, työt ja harrastukset, kaverit ja parisuhde, mutta olen kuitenkin sitä mieltä, että jokainen meistä saa itse päättää mitä pitää elämässään tärkeänä ja mitä haluaa elämässään tehdä ilman että joutuu selittelemään sitä muille. Onnellisuus ja elämänilo ovat mielestäni erittäin hyvät mittarit omille tekemisilleen ja harrastuksilleen. Itse huomaan usein rankkojen treenienkin jälkeen hymyileväni, vaikka joka paikkaan sattuisi tai jokin ei alkuun olisi onnistunutkaan niin kuin olin asian etukäteen miettinyt.

Heidi_salo_koira

Koiraharrastukset ja CrossFit ovat minulle juuri ne harrastukset, jotka auttavat minua jaksamaan arjessa ja töissä tai kun se päivä ei ole alkanut parhaalla mahdollisella tavalla. Ja oli se oma laji sitten mikä tahansa, tuottaahan se erityisen suurta iloa ja onnea kun asioissa kehittyy, onnistuu tai oivaltaa jotakin aivan uutta. Myös arjen tuomat rutiinit sekä kiireet hellittävät juurikin harrastusten aikana, saan hyvän mielen koko päiväksi ja myös fyysinen jaksamiseni on parantunut harrastusten myötä. Aiemmin, paljon ennen koiria ja harrastuksia olin usein väsynyt ja tylsistynyt. Mutta sen oman harrastuksenkin löytäminen vaatii aikansa, sillä lajin pitää olla itselle tarpeeksi vaihtelevaa, mielekästä ja motivoivaa. Kun otimme ensimmäisen koiramme Benjin, ja sen myötä löysin sen meidän lajin, muuttui myös asenteeni ja tekemisen intoni, vaikka aiemmin en kokenut, että elämästäni olisi puuttunut mitään.

Koira_jarvi1

Näiden harrastusten parissa olen saanut myös monia uusia ystäviä sekä tuttuja, mahtavia harrastuskavereita ja kultaakin kalliimpia neuvoja edistymiseen ja kehittymiseen. On itketty ja naurettu, purtu hammasta ja poljettu jalkaakin, mutta lopulta asioiden kehityttyä oikeaan suuntaan on myös oma ajattelu ja lähestymistapa erilaisiin asioihin kehittynyt huimasti, puhumattakaan harrastusten positiivisista vaikutuksista eläimeen tai koiran ja ohjaajan väliseen suhteeseen. Toki asian kääntöpuolena pitää muistaa kohtuus ja tasapaino kaikessa, niin työssä kuin harrastuksissakin, itsellämme ja koirillammekin. Ilman tätä kaikkea minä en todennäköisesti olisi minä, tai ainakaan yhtä tyytyväinen elämään ja arkeen juuri tällaisena! Haluan kiittää kaikkia, jotka blogia ovat käyneet lukemassa ja DreamPetStorea tästä mahdollisuudesta kertoa omia juttuja mahtavilla sivuillanne. Haluan myös toivottaa ihanaa ja vauhdikasta loppuvuotta teille kaikille!

- Heidi ja koirat

“Koirilla on kyky löytää ihmiset jotka tarvitsevat niitä, ja täyttää se tyhjyys jota emme edes tienneet olevan olemassa.”

Koirat

Kommentit | Bloggarit: Heidi Salo Kirjoittanut: Teemu Räsänen
Sivu:
  1. 1
  2. 2
  3. 3
  4. 4
  5. 5

Artikkelit 1-10 / 73

Nouseva
Tilaa mahtavia tarjouksia sisältävä
Dreampetstoren uutiskirje tämän ikkunan kautta,
saat tämän päivän aikana klo 24.00 mennessä tekemääsi tilaukseen ilmaisen toimituksen yli 39 € tilauksiin!